Kranaatinheitin

Kranaatinheitin on jalkaväen raskas tulitukiase, jolla ammutaan yleensä epäsuoraa tulta. Kranaatinheitintä pidetään yksinkertaisuutensa ja ampumatarkkuutensa puolesta tehokkaana jalkaväen aseena. Heittimen tehokas kantama vaihtelee kaliiperista ja ampumatarvikkeesta riippuen, suomalaisen 81 Krh 71Y:n kantama on noin kuusi kilometriä, 120 Krh 92:n kantama on noin kahdeksan kilometriä. Huomaa, että kranaatinheitin on eri asia kuin kranaattikivääri, vaikka kranaattikivääristä puhutaan usein kranaatinheittimenä.

Sotilas ampumassa 60-millistä heittimen kranaattia.

Saksalaisen 10 cm Nebelwerfer 35 −kranaatinheittimen rakennepiirros. (Baseplate = vastin, bipod = tuki, barrel = putki)

Kranaatinheittimet korvasivat mörssärit. Useassa kielessä muistona tästä aseesta käytetään samaa nimeä, esimerkiksi englanniksi mortar.

Rakenne

Kranaatinheittimessä on yleensä neljä osaa: vastin, tuki, putki ja suuntain.

Suuntain on suuntaamiseen tarkoitettu laite, jota käyttävät suuntaaja ja apusuuntaaja. Suuntaajan tehtävänä on huolehtia kollimaattoriviivan ja kiinnityspisteeseen yhdensuuntaisuudesta, kun taas apusuuntaaja katsoo vesivaakamaisista kuplista, että heitin on suorassa. Vastin on metallinen levy, jossa on nivelkuoppa sekä piikkejä, joiden avulla sen on tarkoitus pureutua alustaansa heittimellä ammuttaessa. Vastimen tarkoitus on tukea putken pohjaa ja välittää rekyyli maahan. Heittimen putki kiinnittyy nivelkuoppaan. Tuki kiinnitetään jousikehdostaan heittimen putken yläosaan. Tuki käsittää sivusuuntauskoneiston, korosuuntauskoneiston, tasauskoneiston, istukan suuntaimelle sekä jousituskoneiston rekyylin vaimentamiseksi.

Putki, johon ammus pudotetaan, on yleensä yksinkertainen, sileäputkinen ja suustaladattava. Iskuri laukaisee kranaatin panoksen lähettäen kranaatin lentoon. Iskuri voi olla kiinteästi putken pohjalla tai kranaatissa. Se voi toimia myös laukaisukoneiston välityksellä, jolloin heitin pitää laukaista. Putken pohjassa on nivelpallo, joka oikeassa kulmassa asetettuna lukittuu vastimen nivelkuoppaan.

Ammukset

Amerikkalaisia 81 mm:n kranaatinheittimen ammuksia. Ylhäältä lukien: sirpalekranaatti, fosforikranaatti, valaisuammus

Kranaatinheittimien ampumatarvikevalikoimaan kuuluu useita erityyppisiä ammuksia. Laukausyhdistelmä käsittää itse ammuksen, yleensä ammuksen kärkeen asetettavan sytyttimen ja sarjapanoksen, joka koostuu ammuksen pyrstön sisään laitettavan peruspanoksesta ja 0-5 pyrstön kaulalle asetettavasta lisäpanoksesta. Heittimen iskurin sytyttäessä peruspanoksen sytyttää se puolestaan lisäpanokset.

Sirpalekranaatit räjähtävät iskusytyttimen osuessa esteeseen tai herätesytyttimen havaitessa kranaatin olevan ennalta määrätyllä korkeudella. Sirpalevaikutus on maastosta riippuen useita kymmeniä metrejä. Räjähdysaineena käytetään yleensä trotyyliä, kuori voi olla esimerkiksi valurautaa. Savuammuksissa on pohjasytytin, joka maahan törmätessään alkaa savuttaa. Kevyen kranaatinheittimen savuammuksen savutusaika on noin neljä minuuttia. Valaisuammukset räjähtävät aikasytyttimen vaikutuksesta ilmassa valaisten alla olevan alueen 30-40 sekunniksi. Kuorma-ammus sisältää useita pienempiä tytärammuksia, jotka levittäytyvät laajalle alueelle emoammuksen räjähtäessä laajentaen kranaatin vaikutusalaa.

Käyttö

Yhdysvaltain 92. divisioonan kranaatinheitinkomppania tulittaa 81 mm:n kranaatinheittimellä saksalaisia Massan lähellä Italiassa luultavasti marraskuussa 1944.

Kranaatinheittimistön etuna on suuri tulinopeus (esimerkiksi 120 Krh 92: 12-15 ls/min), aseen suhteellinen keveys tykistöön verrattuna (120 Krh 92: 486 kg kuljetuskunnossa), nopea asemaanmenokyky ja tuliasemasta lähtö. Haittapuolia on lyhyehkö kantama sekä suuresta ampumakulmasta johtuva helppo paikannettavuus vasta­tykistö­tutkilla. Koska kranaatinheitin ampuu yläkulmilla, soveltuu se käytettäväksi myös peitteisessä maastossa ja asutuskeskuksissa.

Kranaatinheittimet kuuluvat yleensä pataljoonien (81 tai 120 mm) ja komppanioiden (60 tai 81 mm) kokoonpanoihin. Lisäksi esimerkiksi brittiarmeijalla on ollut jalkaväkijoukkueessa kahden miehen käytettävä pienoiskranaatinheitin (51 mm).

Kevyet 81 mm:n kranaatinheittimet ovat suurvalta-armeijoiden mekanisoiduissa yksiköissä pääasiassa poistuneet käytöstä, ja ne on korvattu tehokkaammilla, yleensä ajoneuvoihin asennetuilla 120 mm:n heittimillä. Kevyempiä kranaatinheittimiä (60-81 mm) käytetään kevyiden joukkojen, esimerkiksi sissi- ja erikoisjoukkojen tukena.

Heittimistö on siirtymässä yhä enemmän ajoneuvoalustalle Neuvostoliiton Afganistanissa menestyksekkäästi käyttämän 82 mm Vasilek-heitinjärjestelmän innoittamana. Tästä esimerkkinä suomalais-ruotsalainen 120 millimetrin AMOS-kranaatinheitinjärjestelmä, sekä Suomessa jo useita vuosia aktiivisessa käytössä ollut kranaatinheittimellä varustettu telakuorma-auto.

Suomessa käytössä olevia perinteisiä raskaita kranaatinheittimiä ovat 120 Krh 92, 120 Krh 92 76, 120 Krh 85 92, 120 Krh 38 77 ja 120 Krh 3842 77. Näistä kolme ensimmäistä ovat Tampellan valmistamia tyyppejä ja kaksi viimeistä Suomessa modifioitua sotasaaliskalustoa.

Suomalaisen kranaatinheittimistön kokoonpano

Suomalainen kranaatinheitinryhmä ampumassa kevyellä 81 KRH 71 Y -kranaatinheittimellä.

Kranaatinheitinjoukon taktinen merkki.

Jalkaväkikomppanian kranaatinheitinjoukkue

Suomessa kranaatinheittimistöä käytetään joko kevyin kranaatinheittimin joukkueittain jalkaväkikomppanioissa. Jalkaväkikomppanioiden kranaatinheitinjoukkueet ovat varustetut kevein 81 mm:n kranaatinheittimin. Niiden kantama on neljästä kuuteen kilometriin. Kuuden kilometrin kantama saavutetaan itävaltalaisella kranaatilla.

Jalkaväkikomppanian, kaupunkijääkärikomppanian ja torjuntakomppanian kranaatinheitinjoukkueeseen kuuluvat joukkueenjohtaja, tasoryhmä, kolme heitinryhmää sekä ilmatorjuntakonekivääriampuja. Tasoryhmään kuuluu laskija-aliupseeri, viestialiupseeri ja neljä viestimiestä. Heitinryhmään kuuluu heittimenjohtaja, suuntaaja, apusuuntaaja, lataaja, panostaja ja kaksi ammusmiestä. Heitinryhmän aseena on kevyt kranaatinheitin. Joukkue liikkuu tuettavan komppanian tyypin mukaan joko perävaunullisilla pyörätraktoreilla, panssariajoneuvoilla, maastokuorma-autoilla, telakuorma-autoilla tai jalan.

Jalkaväkipataljoonan kranaatinheitinkomppania

Jalkaväkipataljoonalla on kranaatinheitinkomppania, joka on varustettu raskailla 120 mm:n kranaatinheittimillä. Raskaita kranaatinheittimiä käytetään kranaatinheitinkomppanioittain tukemaan pataljoonan taistelua.

Panssari-,jääkäri- ja jalkaväkipataljoonan sekä mekanisoidun taisteluosaston kokoonpanoon kuuluu kranaatinheitinkomppania. Komppaniaan kuuluu komppanianpäällikkö, komppaniaupseeri, komento- ja huoltojoukkue, viesti- ja mittausjoukkue sekä kolme tulijoukkuetta (TORK:ssa kaksi).

Viesti- ja mittausjoukkueeseen kuuluu tulitoimintaupseeri, joka toimii joukkueenjohtajana, kaksi ajoneuvon kuljettajaa, tasoryhmä, viestiryhmät 1 ja 2 sekä mittausryhmä. Viesti- ja mittausjoukkueen tasoryhmään kuuluu tasoaliupseeri ja kaksi viestimiestä. Viestiryhmä 1:n kuuluu viestimestari ja neljä viestimiestä. Viestiryhmä 2:n kuuluu viestialiupseeri ja neljä viestimiestä.

Mittausryhmän muodostavat mittausupseeri, mittausaliupseeri, suuntakehäaliupseeri ja kuusi mittausmiestä. Tulijoukkueeseen kuuluu joukkueenjohtaja, tasoryhmä ja kolme heitinryhmää. Tulijoukkueen tasoryhmään kuuluu laskija-aliupseeri ja kaksi viestimiestä. Heitinryhmän kokoonpano on sama kuin kranaatinheitinjoukkueessa, mutta aseena on raskas kranaatinheitin. Joukkue liikkuu kuljetuspanssarivaunuilla (PsP ja MekTstOs), maastokuorma-autoilla (JP (Ps)), telakuorma-autoilla (JP (Tka)) tai traktoreilla (JvP).

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta kranaatinheitin Wikimedia Commonsissa

• Piirteitä miinanheittäjien kehityksestä, Hakkapeliitta, 14.06.1932, nro 24, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot