Koromogawan taistelu
Koromo-joen taistelu, myös Koromogawan taistelu, (jap. gawa = joki) käytiin Japanissa Minamoto no Yoshitsunen Koromo-joen varrella sijainneessa linnakkeessa Kamakura-kaudella 15. kesäkuuta 1189.[1][2]
| Koromogawan taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
 Japanilainen nukkerekonstruktio Benkein kuolemasta
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
|
Lääninherra Yasuhira |
|||||||
Koromogawa no taten linnakkeen oli rakennuttanut Fujiwara no Hidehira, Tōhokun lääninherra, joka otti Yoshitsunen suojelukseensa tämän ollessa vielä nuori sotilas. Hidehiran oma talo sijaitsi linnakkeesta itään, lännessä sitä suojasivat vuoret ja etelässä Koromo-joki.[3]
1180–1185 Minamoto-klaani kävi sodan Taira-klaania vastaan. Minamotoa johti Minamoto no Yoritomo, joka oli suvun veljeksistä vanhin. Nuorempi veli Yoshitsune palveli isoveljeään kenraalina ja ansioitui useissa taisteluissa. Sodan jälkeen Yoritomon arvovaltaa vähensi se, että klaanin johtajan pikkuveli oli ansainnut hänelle asemansa shōgunina. Lisäksi Yoshitsune teki virheen veljeillessään juonikkaan keisari Go-Shirakawan kanssa ilman Yoritomon lupaa. Keisari palkitsi Yoshitsunen arvonimillä ja tiluksilla, mikä sai shōguniksi nousseen veljen raivoihinsa. Huolimatta pikkuveljen kirjeitse lähettämistä uskollisuudenvaloista Yoritomo lähetti jopa salamurhaajan veljensä kimppuun. Salamurhaaja epäonnistui ja jäi kiinni, mutta Yoshitsune joutui vetäytymään maan alle. Hänellä oli kuitenkin paljon ystäviä ja ihailijoita, joiden luona hän saattoi piileskellä.[2][4] [5]
Vuonna 1188 hän palasi yhä itsenäiseen Fujiwara no Hidehiran johtamaan Mutsun provinssiin. Yoritomo sai tietää liikusta pian, mutta pidättäytyi hyökkäämästä, koska hänen uskonnolliset neuvonantajansa pitivät koko vuotta epäonnisena sotatoimille. Yoshitsunen vanha ystävä lääninherra Fujiwara kuoli seuraavana vuonna, mutta hänen poikansa jatkoivat pakolaisen suojelemista. Kuitenkin 15. kesäkuuta uusi lääninherra Yasuhira johti satoja ratsumiehiä hyökkäykseen Koromogawa no tateen. [2]
Taistelu oli kiivas, mutta voimasuhteet olivat hyökkääjän puolella. Yoshitsunen adjutantti Saitō Musashibō Benkei suojeli viimeiseen saakka isäntäänsä, joka vetäytyi torniin tekemään harakirin. Tarinan mukaan kymmeniä lähitaistelussa surmannut Benkei pysyi seisaallaan, vaikka hänen kerrottiin näyttäneen piikkisialta häneen iskeytyneiden nuolien vuoksi. Kun Benkei viimein kaatui maahan, hänen tajuttiin olleen kuolleen jo jonkin aikaa.[4][5] Tietäen perheensä kohtalon olevan sinetöity Yoshitsune surmasi vaimonsa ja lapsensa ja lopuksi itsensä.[2]
Lähteet
muokkaa- Helen Craig McCullough: Yoshitsune. Stanford University Press, 1966. ISBN 0804702705
- John Powell: Magill's Guide to Military History. Salem Press, 2001. ISBN 0893560170
- Stephen Turnbull: Warriors of Medieval Japan. Osprey Publishing, 2007. ISBN 1846032202
- Mark Weston, Walter F. (FRW) Mondale: Giants of Japan: The Lives of Japan's Most Influential Men and Women. Kodansha America, 2002. ISBN 1568363249
 |
 |