Kaltovesi
Kaltovesi (v:sta 1948 ven. Макаровское озеро, Makarovskoje ozero) on Vuoksen vesistöön kuuluva järvi Karjalankannaksen keskiosassa Kähärin kunnassa Viipurin piirissä Leningradin alueella Venäjällä. Kaltovesi on kapea ja pohjois–eteläsuunnassa noin 14 kilometriä pitkä järvi, jonka pinta on 12,2 metriä merenpinnan yläpuolella.[1] Kaltoveden eteläpäähän laskee kolme kilometriä pitkä Pihkalanjärvi. Kaltovesi puolestaan laskee pohjoispäästään Vuoksen Vaarinselkään. Kaltovesi sijaitsee alueella, jonka Suomi luovutti Neuvostoliitolle vuonna 1940 ja uudelleen 1944. Suomelle kuuluessaan Kaltovesi sijaitsi Heinjoen ja Antrean kuntien rajalla. Heinjoen kirkonkylä sijaitsi järven eteläpäässä.
Kaltovesi | |
---|---|
Valtiot | Venäjä, Leningradin alue |
Paikkakunta | Viipurin piiri |
Koordinaatit | |
Mittaustietoja | |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Vetokallio-niminen kapea kannas erottaa Kaltoveden lounaispään Viipurinlahteen laskevasta Tuokkolanjärvestä. Kaltovesi onkin osa vesireittiä, jota pitkin Laatokka laski Viipurinlahteen Itämeren edeltäjän, Anculysjärven, aikana. Myöhemmin sama järvireitti oli Vuoksen toisena, eteläisenä lasku-uomana Suomenlahteen pohjoisemman haaran laskiessa Käkisalmen luona Laatokkaan. Lopullisesti tämä Vuoksen eteläinen lasku-uoma kuivui vasta vuonna 1857 Kiviniemen kannaksen puhkaisun tuloksena, jolloin Vuoksen uudeksi lasku-uomaksi tuli Taipaleenjoki.[2]
Suomessa suunniteltiin 1900-luvun alussa Karjalankannaksen poikki kulkevaa Laatokan–Suomenlahden kanavaa. Suunniteltu kanava olisi kulkenut juuri Vetokallion ja Kaltoveden kautta Vuokseen.[3]
katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Rosberg J. E. et al (toim.): Suomenmaa 5, Viipurin lääni. Helsinki: Tietosanakirja osakeyhtiö, 1923.
- ↑ Saarnisto, Matti: Vuoksen synty ja Vuoksenlaakso Karjalan liitto. Arkistoitu 17.5.2011. Viitattu 13.3.2009.
- ↑ Pieni tietosanakirja II, s. 907–908. Helsinki: Otava, 1926. Projekt Runeberg: Pieni tietosanakirja.