Wikipedia

Isaiah Berlin

latvialais-brittiläinen filosofi ja aatehistorioitsija

Isaiah Berlin (Jesaja Berlins; 6. kesäkuuta 1909 Riika, Liivinmaan kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 5. marraskuuta 1997 Oxford, Englanti) oli latvialaissyntyinen brittiläinen filosofi ja aatehistorioitsija. Häntä pidetään 1900-luvun merkittävimpiin kuuluvana aatehistorioitsijoita. Berlin toimi Oxfordin yliopiston professorina.

Isaiah Berlin
Isaiah Berlin vuonna 1983.
Isaiah Berlin vuonna 1983.
Henkilötiedot
Syntynyt6. kesäkuuta 1909
Riika, Liivinmaan kuvernementti, Venäjän keisarikunta
Kuollut5. marraskuuta 1997 (88 vuotta)
Oxford, Englanti
Koulutus ja ura
Koulukunta analyyttinen filosofia, sosiaaliliberalismi
Vaikutusalueet poliittinen filosofia, filosofian historia, etiikka, marxismi, uusi aika, Venäjän historia, Venäjän kirjallisuus, romantiikka
Tunnetut työt positiivinen ja negatiivinen vapaus, vastavalistus

Elämä

muokkaa

Nuoruus ja opiskelu

muokkaa
 
Isaiah Berlinin syntymäkoti.

Isaiah Berlin syntyi Riiassa vuonna 1909 keskiluokkaiseen chabad-lubavitch juutalaiseen perheeseen. Isaiah oli liikemiesisän ja kotiäidin ainoa lapsi. Perhe muutti vuonna 1916 Pietariin.[1]

Kun bolševikit nousivat Venäjällä valtaan, juutalaiset Berlinit kokivat olonsa vaikeaksi.[1] Perhe sai vuonna 1920 latvialaisina luvan muuttaa takaisin Riikaan, mistä he muuttivat seuraavana vuonna Britanniaan.[2] Isaiah Berlin kävi St Paul’s Schoolin ja pääsi sitten opiskelemaan Oxfordin yliopiston Corpus Christi Collegeen.[3]

Berlin opiskeli Oxfordissa klassisia kieliä, antiikin historiaa ja filosofiaa sekä politiikkaa, filosofiaa ja taloustiedettä.[2] Opiskeluaikanaan hän sai vuonna 1932 paikan tutorina Oxfordin New Collegesta.[1] Samana vuonna hän sai All Souls Collegen arvostetun stipendin.[2]

Filosofiasta poliittiseen ajatteluun

muokkaa

All Souls Collegessa Berlin oli perustamassa filosofista keskustelupiiriä, joka kokoontui hänen työhuoneessaan vuosina 1937–1939.[1] Hänestä tuli vuonna 1938 New Collegen tutkija, ja seuraavana vuonna hän julkaisi All Soulsissa kirjoittamansa elämäkerrallisen tutkielman Karl Marxista.[4] Elämäkerta oli eräänlainen uran käännekohta, sillä sen jälkeen hän suuntautui analyyttisen filosofian sijaan poliittiseen ajatteluun.[1]

Berlin työskenteli toisen maailmansodan aikana 1940–1942 Britannian tiedotusmninisteriössä New Yorkissa. Sen jälkeen hän toimi Washingtonissa Britannian Yhdysvaltain-suurlähetystössä, missä hän kirjoitti viikoittaisia raportteja Yhdysvaltain politiikasta.[2] Berlin työskenteli sodan jälkeen 1945–1946 Britannian Moskovan-suurlähetystössä, missä hän tutustui muun muassa Boris Pasternakiin ja Anna Ahmatovaan ja tuli entistä selkeämmin totalitarismin vastustaja.[1]

Berlin palasi Oxfordiin vuonna 1946. Hän opetti filosofiaa ja aatehistoriaa sekä Britannaissa että Harvardin yliopistossa. Berlin piti BBC:lle vuonna 1952 luentosarjan ”Freedom and its Betrayls” ja seuraavana vuonna luennon ”History as an Excuse”.[1] Berlinin vuonna 1953 julkaisema teos Siili ja kettu on ehkäpä hänen vaikutusvaltaisin kirjansa. Siinä hän jakoi maailman ajattelijat niihin, jotka ”tiesivät monia asioita”, ja niihin, jotka ”tiesivät yhden ison asian”.[3]

Berlinistä tuli vuonna 1957 All Souls Collegen sosiaali- ja poliittisen teorian professori. Hänen virkaanastujaispuheensa oli ”Kaksi vapauden käsitettä”. Siitä muodostui poliittisen teorian vapauskeskustelun kulmakiviä ja 1900-luvun siteeratuimpia poliittisen filosofian kirjoituksia.[1]

Berlin aloitti vuonna 1966 juuri perustetun Wolfson Collegen rehtori. Hän jätti seuraavana vuonna All Souls Collegen professorin paikkansa. Berlin toimi Wolfson Collegen johdossa eläköitymiseensä vuoteen 1975 asti.[4] Hän toimi lisäksi vuosina 1966–1971 City University of New Yorkin vierailevana professorina ja vuosina 1974–1978 British Academyn johtajana.[2]

Berlin jatkoi kirjoittamista eläköitymisensä jälkeen, mutta hänen haaveensa laajasta eurooppalaisen romantiikan historiasta jäi kuitenkin valmistumatta.[2]

Ajattelu

muokkaa

Berlinille oli ominaista kiinnostus yksilöiden erikoislaatua ja merkitystä kohtaan. Teoksissaan hän yhdisti elämäkerrallisia ja psykologisia näkökohtia aatehistoriallisiin. Pidempien kirjojen sijaan Berlin toi ajatuksena esiin ennen kaikkea esseinä. Esseissään Berlin käsitteli monenlaisia asioita, mutta yhtenäisenä teemana on pluralismin puolustaminen ja ”yhden totuuden ajatusmallien” vastustaminen. Berlin vastusti ajatusmallia, jossa kuhunkin kysymykseen on vain yksi oikea vastaus, jossa vastaukset kaikkiin näihin kysymyksiin voidaan löytää ja jossa eri kysymyksien vastaukset muodostavat ristiriidattoman kokonaisuuden.

Berlinin tunnetuimpia artikkeleita on ”Two Concepts of Liberty” (suom. ”Kaksi vapauden käsitettä” teoksessa Vapaus, ihmisyys ja historia), jossa hän esitteli sittemmin yhteiskuntafilosofisessa kielenkäytössä yleistyneet käsitteet positiivinen ja negatiivinen vapaus.

Toinen Berlinin tunnetuimmista artikkeleista on Leo Tolstoin historianfilosofiaa käsittelevä ”The Hedgehog and the Fox” (suom. ”Siili ja kettu”), jossa hän Arkhilokhoksen fragmenttiin viitaten jaottelee ihmiset kettuihin ja siileihin. Ketut tietävät monta asiaa, mutta siilit tietävät yhden suuren asian.

Yksityiselämä

muokkaa

Berlin oli poikamies lähes viisikymmentävuotiaaksi saakka. Hän meni naimisiin vuonna 1957 Aline de Gunzbourgin kanssa. Heidän liittonsa kesti Berlinin kuolemaan 1997 saakka.[1]

Teoksia

muokkaa
  • Karl Marx. His Life and Environment (1939, suom. Karl Marx. Elämäkerta)
  • The Hedgehog and the Fox. An Essay on Tolstoy’s View of History (1953, suom. Siili ja kettu. Tutkielma Tolstoin historianfilosofiasta)
  • Four Essays on Liberty (1969)
  • Russian Thinkers (toim. yhdessä Aileen Kellyn kanssa) (1978)
  • Concepts and Categories. Philosophical Essays (1978)
  • Against the Current. Essays in the History of Ideas (1979)
  • Personal Impressions (1980)
  • The Crooked Timber of Humanity. Chapters in the History of Ideas (1990)
  • The Sense of Reality. Studies in Ideas and their History (1996)
  • The Proper Study of Mankind. An Anthology of Essays (1997)
  • The Roots of Romanticism (1999)
  • Three Critics of the Enlightenment. Vico, Hamann, Herder (2000)
  • The Power of Ideas (2000)
  • Freedom and its Betrayal. Six Enemies of Human Liberty (2002)
  • Liberty (laajennettu teoksesta Four Essays On Liberty) (2002)
  • The Soviet Mind. Russian Culture under Communism (2004)
  • Flourishing. Selected Letters 1928–1946 (2004)
  • Political Ideas in the Romantic Age. Their Rise and Influence on Modern Thought (2006)
  • Unfinished Dialogue (yhdessä Beata Polanowska-Sygulskan kanssa) (2006)

Suomennetut teokset

muokkaa
  • Karl Marx. Elämäkerta. ((Karl Marx. His Life and Environment, 1939.) Jokamiehen korkeakoulu 28) Helsinki: Otava, 1968.
  • Siili ja kettu. Tutkielma Tolstoin historianfilosofiasta. ((The Hedgehog and the Fox. An Essay on Tolstoy’s View of History, 1953.) Suomentanut Hanna Tarkka. Saatesanat kirjoittanut Martti Anhava. Seitsentähdet) Helsingissä: Otava, 2004. ISBN 951-1-18446-6
  • Vapaus, ihmisyys ja historia. Valikoima esseitä. Helsinki: Gaudeamus, 2001. ISBN 951-662-828-1

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b c d e f g h i Kuosmanen, Jaakko: Berlin, Isaiah ogos-ensyklopedia. 10.9.2014. Filosofia.fi. Arkistoitu 7.11.2018. Viitattu 6.11.2018.
  2. ↑ a b c d e f Cherniss, Joshua & Hardy, Henry: Isaiah Berlin Stanford Encyclopedia of Philosophy. 21.9.2016. The Metaphysics Research Lab. Viitattu 6.11.2018. (englanniksi)
  3. ↑ a b Sir Isaiah Berlin Encyclopædia Britannica. 2018. Viitattu 6.11.2018. (englanniksi)
  4. ↑ a b Hardy, Jenry: Obituray: Sir Isaiah Berlin Independent. 7.11.1997. Viitattu 6.11.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa
Nykyaikaiset filosofit
Analyyttiset filosofit
Mannermaiset filosofit
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Isaiah_Berlin&oldid=22351242”