Ilmavalokuvaus

Ilmavalokuvaus on maanpinnalla olevien kohteiden valokuvausta ilmasta. Kamera ei ole tuettu maahan asti. Ilmavalokuvia voidaan ottaa esimerkiksi lentokoneesta, helikopterista, kuumailmapallosta, miehittämättömistä radio-ohjattavista lennokeista sekä leijojen tai laskuvarjojen avulla.

Ilmakuvauksen avulla voidaan löytää arkeologisia kohteita, sillä maan alla sijaitsevat rauniot vaikuttavat kasvillisuuteen. Tämä Grezacissa otettu kuva paljastaa muinaisen asuinpaikan.

Maanmittauslaitoksella on noin 700 000 ilmavalokuvan tietokanta.^[1] Kuvia voi tarkastella Kansalaisen Karttapaikka -sivuston avulla. Kuvat ovat ortoilmakuvia. Ortoilmakuva on ilmakuva, joka kuvaa maanpinnan kohtisuoraan ilmasta katsottuna ja korjattuna tasokarttaa varten.^[2]

Suomen Ilmakuva Oy:n arkistossa on yli 2,4 miljoonaa kuvaa 1950-luvulta alkaen.^[3] Lentokuva Vallas Oy:n arkistossa on neljältä vuosikymmeneltä yli 330 000 ilmakuvaa, joita voi selata Internetissä.^[4]

Katso myös

Maisemavalokuvaus

Lähteet

↑ Ilmakuvat 24.11.2010. Maanmittauslaitos. Arkistoitu 16.7.2011. Viitattu 24.11.2010.
↑ Ortoilmakuva, ortokuva 30.01.2010. Turun kaupunki. Arkistoitu 3.3.2009. Viitattu 30.1.2010.
↑ Suomen Ilmakuva Oy suomenilmakuva.fi. 30.01.2010.
↑ Ilmakuvia koko Suomesta 30.01.2010. Lentokuva Vallas Oy. Arkistoitu 22.10.2010. Viitattu 30.1.2010.

Kirjallisuutta

Rautavaara, Arno & Vallas, Hannu: Maailman kaunein saaristo. Tammi 2008.
Neuvonen, Veikko & Vallas, Hannu: Suomi ilmasta. Tammi 2007.

Aiheesta muualla

[1] Ilmakuvat 24.11.2010. Maanmittauslaitos. Arkistoitu 16.7.2011. Viitattu 24.11.2010.

[2] Ortoilmakuva, ortokuva 30.01.2010. Turun kaupunki. Arkistoitu 3.3.2009. Viitattu 30.1.2010.

[3] Suomen Ilmakuva Oy suomenilmakuva.fi. 30.01.2010.

[4] Ilmakuvia koko Suomesta 30.01.2010. Lentokuva Vallas Oy. Arkistoitu 22.10.2010. Viitattu 30.1.2010.

[1]

[2]

[3]

[4]