Wikipedia

Hoagy Carmichael

yhdysvaltalainen muusikko

Hoagland Howard ”Hoagy” Carmichael (22. marraskuuta 1899 Bloomington – 27. joulukuuta 1981 Rancho Mirage) oli yhdysvaltalainen säveltäjä ja muusikko. Hän tuli tunnetuksi jazzvaikutteisen kevyen musiikin säveltäjänä ja pianistina New Yorkissa. 1930-luvulla hän muutti Hollywoodiin, jossa sävelsi populaari- ja elokuvamusiikkia ja näytteli itse yhteensä 14 elokuvassa.

Hoagy Carmichael
Carmichael vuonna 1947.
Carmichael vuonna 1947.
Henkilötiedot
Syntynyt22. marraskuuta 1899
Bloomington, Indiana, Yhdysvallat
Kuollut27. joulukuuta 1981 (82 vuotta)
Rancho Mirage, Kalifornia, Yhdysvallat
Ammatti säveltäjä
Muusikko
Tyylilajit populaarimusiikki, elokuvamusiikki, jazz
Soittimet pianoView and modify data on Wikidata
Levy-yhtiöt Gennett (käännä suomeksi)View and modify data on Wikidata
Aiheesta muualla
Kotisivut

Carmichaelin tunnetuin sävellys ”Stardust” vuodelta 1929 lukeutuu aikakauden nauhoitetuimpien jazzstandardien joukkoon. Hänen muita tunnettuja sävellyksiään ovat ”The Nearness of You”, ”Heart and Soul” ja Georgian osavaltion tunnuskappale ”Georgia on My Mind”. Carmichael voitti parhaan laulun Oscar-palkinnon vuonna 1951 Johnny Mercerin sanoittamalla ja Bing Crosbyn esittämällä kappaleella ”In the Cool, Cool, Cool of the Evening”.

Elämä

muokkaa

Hoagland Howard Carmichael syntyi 22. marraskuuta 1899 Bloomingtonissa, Indianan osavaltiossa.[1] Hänen isänsä Howard Clyde Carmichael oli sähköasentaja taksinkuljettaja ja hänen äitinsä Lida Robison soitti pianoa mykkäelokuvissa ja juhlissa. Hoagland sai nimensä The Hoaglands -nimiseltä sirkusryhmältä.[2] Hoagy oppi nuorena pianonsoiton äidiltään ja sai myös pianotunteja ragtime-pianisti Reggie Duvalilta.[3] Nuorena hän työskenteli pianistina säestäen mykkäelokuvia[4] ja myöhemmin johti viisihenkistä yhtyettä opiskellessaan Indianan yliopistossa Indianapolisissa.[5][6] Hän tutustui yliopistossa aloittelevaan jazztrumpetisti Bix Beiderbeckeen.[4]

 
Carmichael nuorena.

Vuonna 1926 Carmichael valmistui lakimieheksi Indianan yliopistosta ja harjoitti ammattia lyhyen ajan West Palm Beachissa, Floridassa.[5] Hän kuitenkin päätti hylätä lain harjoittamisen kuultuaan varhaisen sävellyksensä ”Washboard Bluesin” levytyksestä.[6] Carmichael palasi Indianaan ja vuonna 1929 muutti New Yorkiin, missä hän tapasi monet ajan nuorista muusikkolahjakkuuksista: Louis Armstrongin, Benny Goodmanin, Jack Teagardenin ja vanhan tuttunsa Beiderbecken.[5] Tuona aikana alkoi myös Carmichaelin ystävyys kymmenen vuotta nuoremman sanoittaja Johnny Mercerin kanssa.[7] Carmichael oli New Yorkissa päivätyössä välitysfirmassa, ja iltaisin hän sävelsi musiikkia ja tutustui kaupungin musiikkivaikuttajiin.[7] Hänestä tuli vähitellen tunnettu lauluntekijä ja hän menestyi hyvin myös esiintyvänä muusikkona.[5]

Vuonna 1936 Carmichael meni naimisiin Ruth Menardin kanssa, ja samana vuonna pariskunta muutti Hollywoodiin.[7] Carmichael sävelsi elokuvamusiikkia ja itsenäisiä populaarimusiikin kappaleita.[7] Hän työskenteli useiden eri sanoittajien kanssa eikä hänellä useista laulunkirjoittajista poiketen koskaan ollut vakituista yhteistyökumppania.[6] Carmichael ja Menardi saivat kaksi poikaa, joiden nimiksi tuli Hoagy Bix ja Randy Bob.[8] Avioliitto päättyi eroon vuonna 1955.[7]

1950-luvulla rockmusiikki nousi suosioon ja Carmichaelin ura alkoi hiipua.[9] Lopullisesti hän vetäytyi säveltämisestä 1960-luvulla.[10] Carmichael kuoli Rancho Miragessa, Kaliforniassa joulukuussa 1981.[5]

Tuotanto

muokkaa

New York

muokkaa
Musiikkinäyte
Hoagy Carmichael & Perry Botkin Orchestran nauhoitus vuodelta 1938.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Vielä yliopistossa ollessaan Carmichael sävelsi Bix Beiderbeckelle kappaleen ”Riverboat Shuffle” yhdessä Mitchell Parishin, Irving Millsin and Dick Voynow’n kanssa.[4][5] Beiderbecken Wolverines-yhtye nauhoitti kappaleen vuonna 1924.[1] Myöhemmin kappale sai suosiota myös Isham Jonesin (1925) ja Red Nicholsin (1928) nauhoittamana.[6] Nichols nauhoitti vuonna 1927 myös Carmichaelin varhaisen sävellyksen, Fred Callahanin sanoittaman ”Washboard Bluesin”.[6]

Carmichaelin sävellys ”Stardust” julkaistiin tammikuussa 1929 instrumentaaliversiona.[7] Ensimmäisen ragtime-tyylisen nauhoituksen teki Irving Millsin yhtye Hotsy Totsy Band Carmichaelin soittaessa pianoa.[6] Saman vuoden toukokuussa Mitchell Parish palkattiin kirjoittamaan kappaleeseen sanat.[7] Laulun ensimenestys oli vaatimatonta, kunnes toukokuussa 1930 Isham Jonesin orkesteri nousi hidastempoisella versiollaan singlelistan kärkeen. Vähitellen yhä useammat esiintyjät kiinnostuivat kappaleesta. Muun muassa Louis Armstrongin, Bing Crosbyn, Tommy Dorseyn ja Benny Goodmanin nauhoitukset nousivat listoille 1930-luvulla.[11]

Carmichael nauhoitti vuonna 1929 sävellyksensä ”Rockin’ Chair” duettona Louis Armstrongin kanssa. Seuraavan vuoden ”Lazy River” nauhoitettiin yhtyeellä, johon kuuluivat muun muassa Bix Beiderbecke, Tommy ja Jimmy Dorsey, viulisti Joe Venuti ja kitaristi Eddie Lang.[6] Myöhemmin kappaleesta tuli hitti Mills Brothersille (1941) ja orkesterinjohtaja Si Zentner käytti sitä yhtyeensä tunnusmusiikkina.[12]

Vuonna 1930 Carmichaelin ystävä Frankie Trumbauer ehdotti, että tämä kirjoittaisi laulun Georgian osavaltiosta. Carmichael sävelsi opiskelutoveri Stuart Gorrellin kanssa kappaleen ”Georgia on My Mind” ja nauhoitti sen samana vuonna yhtyeellä, johon kuuluivat muun muassa Bix Beiderbecke, Jack Teagarden ja Jimmy Dorsey. Vuonna 1931 ”Georgia on My Mind” nousi listoilla kymmenennelle sijalle ”Stardustin” esiintyessä listalla vuoden aikana viiden eri artistin esittämänä.[13] Mildred Bailey nauhoitti kappaleesta menestyneen version vuonna 1932 ja Gene Krupa vuonna 1941.[6] Suosituimman kappaleen levytyksistä teki Ray Charles vuonna 1960; Charlesin versiota myytiin yli miljoona kappaletta ja osittain sen ansiosta kappale otettiin vuonna 1979 Georgian osavaltion viralliseksi tunnuslauluksi.[6][13]

Carmichael ja Johnny Mercer kirjoittivat vuonna 1936 kappaleen ”Lazybones”, jonka levyttivät muun muassa Ted Lewis ja Mildred Bailey. Kappaleen nosti myöhemmin uudelleen pinnalle englantilainen laulaja Jonathan King vuonna 1971.[6]

Hollywood

muokkaa

Hollywoodiin muuton jälkeen Carmichael sävelsi lauluja elokuviin ja julkaisi yhä myös itsenäisiä kevyen musiikin kappaleita.[7] Frank Loesser ja Carmichael kirjoittivat Paramount Picturesin elokuviin muun muassa kappaleet ”Two Sleepy People”, ”The Nearness of You”, ”Small Fry” ja ”Heart and Soul”.[7] Vuonna 1939 Carmichael osallistui Mercerin kanssa Broadway-tuotantoon Walk with Music, joka ei kuitenkaan menestynyt ja jäi hänen ainoaksi teatterituotoksekseen.[7]

Frank Sinatra nauhoitti Carmichaelin säveltämän ja Paul Francis Websterin sanoittaman kappaleen ”Lamplight Serenade” vuonna 1942.[14] Vuonna 1947 Carmichaelin ”Ole Buttermilk Sky” -kappale elokuvasta Liekehtivä erämaa (engl. Canyon Passage) oli ehdolla parhaan laulun Oscar-palkinnon saajaksi. Vuonna 1951 hän voitti palkinnon Johnny Mercerin sanoittamalla kappaleella ”In the Cool, Cool, Cool of the Evening” elokuvasta Poikamiesisä (engl. Here Comes the Groom), jossa sen esitti Bing Crosby.[5]

1960-luvulla Carmichael sävelsi laimean vastaanoton saaneet orkesteriteokset ”Brown County in Autumn” ja ”Johnny Appleseed”, minkä jälkeen hän lopetti musiikin säveltämisen kokonaan.[10]

Carmichael julkaisi kaksi omaelämäkertaa nimeltä Stardust Road (1946) ja Sometimes I Wonder (1965).[14]

Ura näyttelijänä

muokkaa
 
Carmichael vuoden 1946 Parhaat vuodet -elokuvan esittelyfilmissä.

Vuonna 1937 Carmichael esiintyi cameoroolissa elokuvassa Kaupungissa kummittelee (engl. Topper). Elokuvassa Carmichaelin esittämä pianisti soittaa yökerhossa, jossa Cary Grantin ja Constance Bennettin esittämä pariskunta on viettämässä iltaa. Myöhäisillasta, kun muut asiakkaat ovat lähteneet, hän soittaa elokuvaan vasta varten säveltämänsä kappaleen ”Old Man Moon” Grantin ja Bennettin laulaessa mukana kertosäkeessä. Kun pariskunta lopulta lähtee kotiin, he huikkaavat ovelta ”Hyvää yötä, Hoagy.”[15]

Lauren Bacallin ensielokuvassa Kirjava satama (engl. To Have and Have Not, 1944) Carmichael esitti niin ikään pianistia. Hän lauloi kappaleet ”How Little We Know” ja ”Hong Kong Blues” sekä säesti Bacalliin tanssia elokuvan loppukohtauksessa.[16] Hänen hahmonsa pysytteli elokuvassa sivuosassa tarjoten usein ironisia kommentteja, mistä tuli oli tyypillinen piirre moniin hänen myöhempiin elokuvaesiintymisiinsä.[17]

Carmichaelista tuli Kirjavan sataman jälkeen kysytty luonnenäyttelijä.[16] Vuoden 1945 elokuvassa Kohtaus sumussa hän esitti laulavaa taksinkuljettajaa ja kirjoitti elokuvaa varten kappaleen ”Memphis in June”.[16] Seuraavan vuoden Liekehtivässä erämaassa (engl. Canyon Passage) hän toimi Dana Andrewsin laulavana aisaparina. Hänen säveltämänsä ja laulamansa kappale ”Ole Buttermilk Sky” oli ehdokkaana Oscar-palkinnon saajaksi.[18]

Seuraavana vuonna Carmichael esitti saluunanomistajaa elokuvassa Parhaat vuodet (engl. The Best Years of Our Lives , 1946).[17] Vuoden 1949 Vaarallisessa ystävässä (engl. Johnny Holiday) hän esitti itseään ja lauloi uuden kappaleensa ”My Christmas Song for You”.[19] Vuonna 1950 Carmichael esiintyi löyhästi Bix Beiderbecken elämään perustuvassa elokuvassa Musiikkia veressä (engl. Young Man With a Horn) esittäen jazzpianistia nimeltä Smoke.[20] Elokuvassa Tusina tallella (engl. Belles on Their Toes, 1952) hän esitti 12-lapsisen perheen palvelijaa, joka valmistaa salaa olutta talon kellarissa.[17]

Televisiosarjan Laramie ensimmäisellä tuotantokaudella vuosina 1959–1960 Carmichael esitti päähenkilö Shermanin maatilalla työskentelevää laulavaa apumiestä. Hänen roolinsa poistettiin sarjasta ensimmäisen tuotantokauden jälkeen, kun sivurooleja vähennettiin ja sarja alkoi keskittyä enemmän kahden päähenkilön väliseen ystävyyteen.[18]

Carmichael esitti elokuvissa usein elämää nähnyttä, syvällistä muusikkoa, tyypillisesti pianisti-laulajaa.[1][21] Hänen yleinen roolinsa oli läheiselle ystävälle tai työnantajalle omistautunut harmiton sivuhahmo. Aikakauden Hollywoodissa tällaisia rooleja esittivät usein mustat näyttelijät, kuten Dooley Wilson Casablancassa, Louis Armstrong Glory Alleyssa ja Woody Strode elokuvassa Mies joka ampui Liberty Valancen. Sen, että Carmichael kirjoitti usein mustille artisteille ja esiintyi näiden kanssa, on epäilty vaikuttaneen siihen, että häntä alettiin käyttää elokuvissa vastaavissa rooleissa.[17]

Musiikkityyli ja vaikutus

muokkaa

Carmichaelin sävellykset ovat vahvasti melodisia ja usein sisältävät pitkiä intervalliharppauksia ja vaativat laajaa äänialaa. Monet kappaleet ovat jazzvaikutteisia; muun muassa Bix Beiderbeckellä, Louis Armstrongilla, Benny Goodmanilla ja Joe Venutilla oli vaikutusta hänen sävellystyyliinsä.[14] Hänen sävellyksestään tuli elokuvamusiikkiin siirtymisen myötä säännönmukaisempaa, vaikka hänen tyylinsä säilyttikin alkuaikojen vahvat jazzvaikutteet.[6] Carmichaelin sanoitukset kertovat usein nostalgisesti maaseudusta säveltäjän omiin juuriin viitaten.[3]

Carmichaelin elokuvaesiintymiset tekivät hänestä tunnetun hahmon Yhdysvalloissa, ja monista populaarimusiikin säveltäjistä poiketen hänet nimetään yleisesti suosituimpien sävellystensä kuten ”Stardustin” yhteydessä.[22] Muista yhdysvaltalaisen populaarimusiikin suurista nimistä poiketen hänen menestyskappaleensa olivat pääasiassa itsenäisesti julkaistuja, eivät Broadway-musikaalien tai Hollywood-elokuvien musiikiksi sävellettyjä.[3]

Carmichaelille omistettiin tähti Hollywood Walk of Famelle vuonna 1960.[2] Vuonna 1971 hänet valittiin populaarimusiikin lauluntekijöiden kunniagalleriaan Songwriters Hall of Fameen.[5][22] Carmichaelin kuoleman jälkeen jäljelle jääneet arkistot lahjoitettiin Indianan yliopistolle, johon perustettiin vuonna 1986 oma huone säveltäjän muistolle.[7][23] Vuonna 1988 julkaistu postuumi kokoelmalevy The Classic Hoagy Carmichael sai kaksi Grammy-ehdokkuutta. Vuonna 1997 Carmichaelin kuva otettiin yhdysvaltalaiseen postimerkkiin.[7]

Kirjailija Ian Fleming piti nuoren Carmichaelin olemusta (itsensä ohella) esikuvana luomansa James Bond -agenttihahmon ulkonäölle.[24][25] Ensimmäisessä Bond-kirjassa Casino Royale Vesper Lynd mainitsee Bondin muistuttavan Carmichaelia, ja vertaus toistuu myös myöhemmässä romaanissa Kuuraketti.[26][27]

Tunnettuja kappaleita

muokkaa

Kaikkien kappaleiden säveltäjä on Hoagy Carmichael, ellei toisin mainita.

Filmografia

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Brode, Douglas & Parker, Fess: Shooting Stars of the Small Screen: Encyclopedia of TV Western actors (1946–present). University of Texas Press, 2009. ISBN 978-0-292-71849-4 (englanniksi)
  • Hardy, Phil: The Faber Companion to 20th Century Popular Music. Faber and Faber Ltd, 2001. ISBN 0-571-19608-X (englanniksi)
  • Forte, Allen: The American Popular Ballad of the Golden Era, 1924–1950. Princeton University Press, 1995. ISBN 0-691-04399-X (englanniksi)
  • Gabbard, Krin: Jammin’ at the Margins: Jazz and the American cinema. University of Chicago Press, 1996. ISBN 978-0-226-27789-9 (englanniksi)
  • The Harvard Biographical Dictionary of Music. Harvard University Press, 2003. ISBN 0-674-37299-9 (englanniksi)
  • Macintyre, Ben: For Your Eyes Only: Ian Fleming and James Bond. Bloomsbury Publishing, 2009. ISBN 0-7475-9866-5 (englanniksi)
  • Pelrine, Eleanor & Pelrine, Dennis: Ian Fleming: The man with the golden pen. Wildside Press LLC, 2010. ISBN 1-4344-0756-X (englanniksi)
  • Schroeder, Don: Air Raid Nights and Radio Days: Hanging on for dear life. Tate Publishing, 2009. ISBN 978-1-60696-034-9 (englanniksi)
  • Simpson, Paul: The Rough Guide to James Bond. Rough Guides, 2002. ISBN 1-84353-142-9 (englanniksi)
  • Stead, Peter: Film and the Working Class: The feature film in British and American society. Taylor & Francis, 1989. ISBN 0-415-02797-7 (englanniksi)
  • Sterritt, David: Mad to be Saved: The Beats, the ’50s, and film. SIU Press, 1998. ISBN 978-0-8093-2180-3 (englanniksi)
  • Studwell, William Emmett & Baldin, Mark: The Big Band Reader: Songs favored by swing era orchestras and other popular ensembles. Haworth Press, 2000. ISBN 0-7890-0914-5 (englanniksi)
  • Sudhalter, Richard M.: Stardust Melody: The life and music of Hoagy Carmichael. Oxford University Press, 2003. ISBN 0-19-516898-4 (englanniksi)
  • Zinsser, William: Easy to Remember: The great American songwriters and their songs. David R. Godine Publisher, 2006. ISBN 1-56792-325-9 (englanniksi)

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b c Yanow, Scott: Hoagy Carmichael Allmusic. Viitattu 11. huhtikuuta 2010. (englanniksi)
  2. ↑ a b Hoagy Carmichael Hollywood Walk of Fame. Viitattu 20.10.2011. (englanniksi)
  3. ↑ a b c Zinsser 2006, s. 123–126.
  4. ↑ a b c Holley, Eugene: Hoagy Carmichael Down Beat. Viitattu 11. huhtikuuta 2010. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d e f g h Hoagy Carmichael Songwriters Hall of Fame. Viitattu 11. huhtikuuta 2010. (englanniksi)
  6. ↑ a b c d e f g h i j k Hardy 2001, ”Hoagy Carmichael”.
  7. ↑ a b c d e f g h i j k l Hoagy Carmichael All About Jazz. Viitattu 11. huhtikuuta 2010. (englanniksi)
  8. ↑ Stephen M. Brown: A Genealogy of Hoagy Carmichael Indiana University Digital Library Program. Viitattu 12.11.2011. (englanniksi)
  9. ↑ Hansen, Liane: Hoagy Carmichael: A Life in Melody NPR.org. Viitattu 11. huhtikuuta 2010. (englanniksi)
  10. ↑ a b Hoagland ”Hoagy” Carmichael (1899–1981) Red Hot Jazz Archive. Arkistoitu 2.10.2010. Viitattu 11. huhtikuuta 2010. (englanniksi)
  11. ↑ Wilson, Jeremy: Star Dust JazzStandards.com. Viitattu 2. toukokuuta 2010. (englanniksi)
  12. ↑ Studwell & Baldin 2000, s. 127.
  13. ↑ a b Wilson, Jeremy: Georgia on My Mind JazzStandards.com. Viitattu 9.1.2011. (englanniksi)
  14. ↑ a b c The Harvard Biographical Dictionary of Music, ”Carmichael, Hoagy”.
  15. ↑ Sudhalter 2003, s. 194.
  16. ↑ a b c Zinsser 2006, s. 129.
  17. ↑ a b c d Gabbard 1996, s. 262–264.
  18. ↑ a b Brode & Parker 2009, s. 73–74.
  19. ↑ Schroeder 2009, s. 158.
  20. ↑ Sterritt 1998, s. 162.
  21. ↑ Erickson, Hal: Hoagy Carmichael AllRovi.com. Viitattu 21.10.2011. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  22. ↑ a b Forte 1995, s. 275–276.
  23. ↑ The Hoagy Carmichael Room Indiana University Bloomington. Arkistoitu 3.7.2012. Viitattu 10.1.2011. (englanniksi)
  24. ↑ Simpson 2002, s. 85.
  25. ↑ Stead 1989, s. 199.
  26. ↑ Pelrine & Pelrine 2010, s. 54.
  27. ↑ Macintyre 2009, s. 51.

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Carmichael, Hoagy & Longstreet, Stephen: Sometimes I Wonder: The story of Hoagy Carmichael. Farrar, Straus and Giroux, 1965. (englanniksi)
  • Carmichael, Hoagy: The Stardust Road. Greenwood Press, 1946. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hoagy_Carmichael&oldid=21489969”