Gyula Andrássy nuorempi

Gyula Andrássy (30. kesäkuuta 1860 Tőketerebes11. kesäkuuta 1929 Budapest) oli unkarilainen kreivi ja poliitikko, joka toimi useissa ministerinviroissa Unkarin hallituksessa sekä Itävalta-Unkarin keisarikunnan ulkoministerinä aivan ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheessa loka–marraskuussa 1918. Hän oli valtiomies Gyula Andrássyn poika.

Gyula Andrássy nuorempi vuonna 1905.

Andrássy valittiin Unkarin parlamenttiin vuonna 1885 ja hänestä tuli yksi liberaalipuolueen johtajista. Vuosina 1893–1895 hän toimi Unkarin opetus- ja sittemmin hoviministerinä. Hän erosi puolueestaan ensi kerran vuonna 1898, mutta palasi pian takaisin.[1] Lopullisesti hän jätti liberaalipuolueen vuonna 1905 István Tiszan kanssa syntyneiden erimielisyyksien vuoksi. Vuosina 1906–1910 Andrássy oli sisäministerinä Sándor Wekerlen hallituksessa.[2]

Ensimmäisen maailmansodan alussa Andrássy tuki Itävalta-Unkarin hallitusta, mutta ryhtyi myöhemmin kannattamaan rauhaa ympärysvaltojen kanssa. Hänet nimitettiin valtakunnan ulkoministeriksi sodan loppuvaiheessa 24. lokakuuta 1918. Kolme päivää myöhemmin hän lähetti Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilsonille viestin, jossa ilmoitti Itävalta-Unkarin suostuvan aseleponeuvotteluihin amerikkalaisten aiemmin ilmoittamien ehtojen mukaisesti, mikä merkitsi liittolaisuuden katkaisemista Saksan kanssa. Andrássy jätti ulkoministerin tehtävät kaksoismonarkian hajotessa 3. marraskuuta 1918.[2]

Andrássy jatkoi sodan jälkeen poliitikkona Unkarissa, ja oli vuodesta 1920 kansalliskokousedustajana. Hän johti pientä legitimististen monarkistien ryhmää, joka tuki entisen keisarin Kaarle I:n ja myöhemmin tämän pojan Otto von Habsburgin pyrkimyksiä päästä Unkarin kuninkaaksi.[2][3]

Lähteet

muokkaa
  1. Nordisk familjebok (1904), s. 981–982 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 29.6.2013.
  2. a b c Nordisk familjebok, täydennysosa (1922), s. 208–209 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 29.6.2013.
  3. Vesa Vares: Vieroksutut kohtalotoverit: Suomalaisten näkemyksiä itäisen Keski-Euroopan ja Balkanin kansoista maailmansotien välillä, s. 84. Historiallisia tutkimuksia 269. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2015.