Wikipedia

Golf

mailapeli
Tämä artikkeli käsittelee urheilulajia. Golf voi myös tarkoittaa Nintendon samannimistä peliä sekä Volkswagen-konsernin automallia.

Golf on mailapeli, jossa pelaajat yrittävät lyödä golfpalloa reikään. Golfradalla on yhdeksän tai 18 jaksoa eli reikää, ja pelaajien tavoitteena on käyttää koko radan läpäisemiseen mahdollisimman vähän lyöntejä. Rei’ille johtavat väylät voivat olla pituudeltaan useita satoja metrejä. Pelaaja aloittaa jokaisen reiän lyömällä palloa tiiauspaikalta, minkä jälkeen hän jatkaa lyömällä palloa kohti reikää aina siitä paikasta mihin se on pysähtynyt.

Golf
Alkuperämaa Alankomaat, Skotlanti
Piirteet
Tyyppi mailapeli
Varusteet golfmailat, golfpallo
Pelialue golfkenttä
Kilpailutoiminta
Olympialaisissa 1900, 1904, 2016, 2020
Tärkeimmät kilpailut Major-turnaukset
Ryder Cup

Golfkentällä on vaihtelevaa maastoa. Reikää ympäröivällä viheriöllä ruoho on lyhyttä, mutta reiälle johtavan väylän ympärillä on korkeaa ruohoa ja erilaisia esteitä. Golfaaja käyttää erilaisia mailoja, joiden avulla lyöntiin saadaan etäisyyden ja maaston mukaan erilainen lentorata ja pituus.

Golfissa on useita pelimuotoja. Niistä yleisimpiä ovat lyöntipeli, jossa koko radalla käytetyt lyönnit lasketaan yhteen, sekä reikäpeli, jossa pelataan yksittäisten reikien voitosta.

Golfin tärkeimpiä kilpailuja ovat ammattilaisten major-turnaukset sekä joukkuekilpailu Ryder Cup. Golf palasi olympialajiksi yli sadan vuoden tauon jälkeen vuoden 2016 olympialaisissa.

Pelin kulku

muokkaa

Golfissa pelaajat yrittävät pelata pallonsa mailalla lyöden reikään. Täydessä pelikierroksessa on 18 reikää, ja pelaajien tavoitteena on käyttää koko kierroksen läpäisemiseen mahdollisimman vähän lyöntejä. Pelaaja aloittaa jokaisen reiän lyömällä palloa tiiauspaikalta, minkä jälkeen hän jatkaa lyömällä palloa kohti reikää aina siitä paikasta mihin se on pysähtynyt. Pallon asemaa, lyönnin vaatimaa aluetta tai pelilinjaa ei normaalisti saa parannella. Reikäpelissä pelataan yksittäisten reikien voitosta, ja lyöntipelissä voittaja on se, joka pelaa koko pelikierroksen vähimmillä lyönneillä.[1]

Kenttä

muokkaa
Pääartikkeli: Golfkenttä

Osat

muokkaa
 
Golfradan reikä. Ylhäällä tiiauspaikka, alhaalla viheriö. Ruskealla näkyvät hiekkaesteet ja sinisellä vesiesteet.

Golfkenttä on golfin pelaamiseen ja siihen liittyvään oheistoimintaan käytettävä alue.[2] Golfrata on varsinaiseen golfin pelaamiseen tarkoitettu golfkentän alue.[3] Radalla on yhdeksän tai 18 reikää.[4] Reiäksi kutsutaan niin tällaista kentän jaksoa kuin sen lopussa olevaa maahan kaivettua koloakin.[5] Jokaisella reiällä on tiiauspaikka, väylä, puttausviheriö ja reikä. Avauslyönti suoritetaan tiiauspaikalta. Reikä on läpimitaltaan 10,8 senttimetriä ja vähintään 10 senttimetriä syvä. Reikään on usein pystytetty lippu kertomaan sen sijainti. Reikää ympäröivä viheriö eli griini on erittäin lyhyeksi leikattua ruohoa. Väylä on lyhyeksi leikattu alue tiiltä viheriölle, ja pelaajat pyrkivät pitämään lyöntinsä väylällä. Väylällä ei ole puita, ja ruoho on siinä lyhyempää kuin puolikarheikossa ja karheikossa väylän ympärillä. Reiällä voi lisäksi olla hiekkaesteitä ja luonnonesteitä kuten puita, lampia ja puroja. Jos pallo jää vesiesteeseen, pelaaja saa yhden lyönnin rangaistuksen. Kun pallo on saatu reikään, pelaaja siirtyy seuraavalle tiiauspaikalle.[4]

Golfkentällä on usein myös driving range ja harjoitteluviheriö harjoittelua ja lämmittelyä varten. Golfautoja varten voi olla erityisiä polkuja.[6]

Par-luku

muokkaa

Jokaisella reiällä on sen pituuden mukaan laskettu par-luku, joka on se lyöntimäärä, jolla reiästä tulisi kohtuudella selvitä. Par 3 -reikä on enintään 220 metriä, par 4 on 220–430 metriä ja par 5 yli 430 metriä. Jokaiseen par-lukuun on laskettu mukaan oletus siitä, että pelaaja puttaa viheriöllä kahdesti.[4]

Reiän par-luvun mukaan määräytyvät reikäkohtaisten tulosten nimet:[4]

  • par on sama lyöntimäärä kuin reiän par-luku
  • birdie on yksi lyönti alle parin
  • eagle on kaksi alle parin
  • albatrossi on kolme alle parin, hyvin harvinainen tulos
  • bogey on yksi yli parin
  • tuplabogey on kaksi yli parin

Pelaajalla on henkilökohtainen tasoitus, joka on keskiarvo siitä, miten monella lyönnillä hänen tuloksensa ylittävät reikien par-luvut.[4]

Välineet ja varusteet

muokkaa

Mailat

muokkaa
Pääartikkeli: Golfmaila
 
Puumaila, putteri ja rautamaila.

Pelaaja saa kantaa kierroksella mukanaan enintään 14 mailaa. Mailan lyöntipinnan kaltevuuskulma määrittää sen, missä kulmassa pallo nousee: suuri kaltevuuskulma antaa lyönnille korkeutta ja matala kaltevuuskulma pituutta.[7]

Mailat ovat tyypiltään puumailoja, rautamailoja, hybridejä ja puttereita. Puumailat valmistetaan nimestään huolimatta nykyisin teräksestä ja titaanista.[7] Mailan osia ovat kuminen tai nahkainen kädensija eli grippi, josta pelaaja pitää kiinni, punos, sekä mailan pää, jossa on kärki, pohjalevy, lyöntipinta ja siinä upotus.[7]

Pisimpiin lyönteihin käytetään puumailoja, joita on ainakin viittä lajia. Draiveri eli puuykkönen on tarkoitettu lähinnä aloituslyöntiin, mutta aloituslyönnin voi suorittaa myös siihen tarkoitetuilla rautamailoilla (numerot 1 ja 2). Rautamailoilla tehdään lyhyempiä lähestymislyöntejä, ja niitä on ainakin 12 erilaista. Rautamailoihin kuuluu erikoismailoja, kuten hiekkamaila sand wedge ja karheikkomaila pitching wedge. Hybridimailat ovat puu- ja rautamailan välimuotoja. Putterimailaa käytetään viheriöllä puttaamisessa. Siinä on suuri lyöntipinta mutta ei kallistuskulmaa.[7]

Keskitason golfaajalla on valikoimassaan usein puuykkönen, -kolmonen ja -vitonen, rautamailat 2–9, pitching wedge, hiekkamaila ja putteri.[7]

Pallo

muokkaa
 
Golfpallo reiän vieressä. Pinnan kolot saavat pallon lentämään pidemmälle kuin sileä pallo.

Golfpalloja on rakenteeltaan, materiaaliltaan ja pintakuvioinniltaan erilaisia, ja niillä on sen mukaan erilaiset kierre- ja lento-ominaisuudet. Jos esimerkiksi pallon koostumus on tiheä, se lentää pitkälle, mutta kierrettä syntyy vähän.[8]

Golfpallot ovat muuttuneet useasti historiansa aikana. Aina 1600-luvulle asti käytettiin puupalloja ja 1700-luvulla höyhenpalloja. Pallojen materiaalina alettiin 1850-luvulla käyttää guttaperkkaa. Pelaajat huomasivat nopeasti, että pinnaltaan rosoisemmat guttaperkkapallot lensivät pidemmälle kuin sileät, joten palloista alettiin tehdä rosoisia. Nykyaikaisella kolotulla pallolla on vain noin puolet sileän pallon ilmanvastuksesta, mikä saa sen lentämään paljon pidemmälle. Kolot synnyttävät ohuen turbulenssikerroksen, joka pitää ilman kiinni pallossa. Sen seurauksena peräaallon leveys pienenee ja paine-erot ympäri palloa tasoittuvat. Lisäksi kolot voimistavat alakierteisen pallon synnyttämää nostetta.[8]

Pallossa voi olla nesteydin tai kiinteä ydin. Kiinteä ydin on kumia tai muovia, ja päällyskerrokset voivat olla balataa, uretaania tai elastomeeria.[8]

Vaatteet ja varusteet

muokkaa

Golfaajalla voi olla hanska, joka antaa hänelle hyvän otteen mailasta. Oikeakätinen pelaaja pitää hanskaa vasemmassa kädessään ja vasenkätinen oikeassaan. Kengissä on oltava pitoa, mutta ne eivät saa vaurioittaa rataa. Kengissä voi olla piikit. Pelaajat pukeutuvat siististi pikee- tai poolopaitaan ja suoriin housuihin.[4] Säännöissä ei pukeutumiseen varsinaisesti puututa, mutta eri golfklubeilla voi olla omat pukeutumisetikettinsä.[9]

Mailoja kuljetetaan mailalaukussa eli bägissä, jota voi kantaa olalla tai kuljettaa golfkärryillä. Puumailojen päissä käytetään usein suojuksia. Tii on väline, jonka päälle pallon voi asettaa avauslyönnissä. Tiit valmistetaan yleensä muovista tai puusta. Griinihaarukalla paikataan griinille eli viheriölle tulleita pallon alastulojälkiä. Merkkausnastoilla merkitään viheriöllä oman pallon paikka, jos se täytyy siirtää syrjään vastustajan lyöntireitiltä.[10]

Pelaajalla on kierroksella mukana usein myös eväitä, sadevarusteet ja muuta tarpeellista. Tavaroita kannetaan kantobägissä tai kärrybägissä, ja niitä voi kantaa mailapoika tai golfkärry.[4]

Golflyönti

muokkaa
 
Golfsvingi.

Golflyöntejä ovat pisimmästä lyhimpään: täysi svingi, lyhennetty svingi eli pitchi, chippi ja puttaus. Täysi svingi tehdään yli 80 metrin etäisyyksiltä, ja pitch-lyöntejä sitä lähempää. Aivan viheriön läheltä lyödään chippejä: ne voivat olla hyvin matalia lyöntejä, jotka rullaavat reiälle, tai hyvin korkeita lyöntejä eli lobeja, jotka pysähtyvät nopeasti. Viheriöllä lyödään puttauslyöntejä, joissa pelaaja ottaa tarkasti huomioon viheriön pinnanmuodot.[4]

Hiekkaesteestä pallo lyödään pois normaalilla svingillä, jossa maila osuu ensin hiekkaan noin viiden senttimetrin päässä pallosta, jolloin hiekka sinkoaa pallon ylös.[4]

Oikeaoppinen svingi suoritetaan hartioiden levyisessä haara-asennossa, polvet hiukan koukussa ja pallo suunnilleen jalkojen puolivälissä. Mailaotteita on useita: pikkusormi voi esimerkiksi olla yläkäden päällä tai kiedottuna toisen käden etusormen ympärille. Svingin alkuosa on yhtenäinen liike, jossa maila nostetaan selän ylös taakse. Kun maila on kohonnut 45 astetta, pelaaja alkaa kääntää ranteitaan ja kiertää ylävartaloaan sivuttain lantioon nähden. Alasviennissä maila viedään alas ja hartiat ja ylävartalo kiertyvät auki.[4]

Pallon suunta ja kierre riippuvat siitä, missä kulmassa maila osuu palloon ja siitä, missä asennossa mailan lapa on lyöntihetkellä. Jos svingin suunta ja mailan lapa ovat suoraan kohti maalia ja pallo osuu mailan lavan keskiosaan, pallo lähtee suoraan kohti maalia ja ilman sivuttaiskierrettä. Joissain tilanteissa pelaaja voi tarkoituksella haluta ottaa palloon kierrettä. Alakierre saadaan aikaan lyömällä osittain pallon alle.[11]

Yleisimpiä pelimuotoja

muokkaa

Golfissa on useita kilpailumuotoja. Peliä voi pelata yksilökilpailuna tai joukkuekilpailuna, ja pisteet voidaan laskea reikä reiältä tai kaikkien reikien yhteistuloksena. Klubiturnauksissa pistemäärään voidaan laskea kunkin pelaajan tasoitus, mutta ammattilaiset pelaavat ilman tasoitusta.[4][12]

Lyöntipelissä pelaajan tulokseen lasketaan kaikkien reikien kaikkien lyöntien summa. Lyöntipeli voi olla yksittäisten pelaajien välinen tai kahden kaksihenkisen joukkueen välinen.[12] Pelaajan nettotulos saadaan vähentämällä lyöntimäärästä pelaajan tasoitus.[13]

 
Golfaaja Lorena Ochoa vuonna 2007.

Reikäpelissä pelataan reikä reiältä yhtä vastustajaa tai paria vastaan, ja alemman tuloksen kullakin reiällä lyönyt voittaa reiän. Reiän voitosta saa yhden pisteen, ja tasapelissä kumpikin saa pisteen tai nollan. Kilpailun voittaa se, jonka yhteispistemäärä on suurempi kaikkien reikien jälkeen, mutta kilpailu lopetetaan yleensä siinä vaiheessa, kun häviöllä oleva ei voi enää tavoittaa johtajaa.[12] Tasoituksellisessa reikäpelissä heikomman pelaajan saama tasoitus annetaan tuloskorttiin merkityssä reikäjärjestyksessä.[13]

Pistebogeyssa kilpailija pelaa reiän par-tulosta vastaan. Hän saa bogeysta yhden pisteen, par-tuloksesta kaksi pistettä, birdiestä kolme pistettä ja niin edelleen.[12] Pistebogey soveltuu hyvin aloittelijoille, sillä pelaaja voi jättää huonosti alkaneen reiän kesken, jos siltä ei ole tulossa pisteitä.[13]

Scramble on 3–5 pelaajan joukkuepeli. Joukkue lyö joka lyönnit samasta paikasta sen mukaan, kenen pallo kulloinkin meni parhaalle paikalle. Skin on 2–4 pelaajan lyöntipeli, jota pelataan kunkin reiän voitosta, ja pelissä on usein rahapalkinnot jokaisella reiällä.[12] Lippukilpailussa pelaaja saa käyttää lyöntejä tietyn määrän, joka riippuu kentän vaikeusasteesta ja pelaajan tasoituksesta. Kun kaikki lyönnit on käytetty, pelaaja pystyttää oman lippunsa kentälle siihen kohtaan, missä lyönnit loppuivat.[13]

Nelinpelissä kaksi paria pelaa vastakkain niin, että saman parin kumpikin pelaaja lyö samaa palloa vuorotellen.[13] Nelipallo-paraspallo on neljän pelaajan pelimuoto, jota pelataan yleensä pareittain. Jokainen pelaaja pelaa omaa palloaan, ja parin parempi tulos kullakin reiällä otetaan huomioon.[13] Greensome on kahden parin pelimuoto, jossa jokainen pelaaja lyö aluksi pallon ulos tiiauspaikalta, ja sen jälkeen kumpikin pari valitsee paremman pallon ja lyö sitä vuorotellen. Greensomessa käytetään yleensä tasoituksia, ja sitä voidaan pelata lyöntipelinä, reikäpelinä tai pistebogeyna.[13]

Kööpenhaminalainen on kolmen pelaajan välinen lyöntipelikilpailu. Kullakin reiällä jaetaan 6 pistettä reiän voittajien määrästä riippuen suhteessa 4–1–1, 3–3–0 tai 2–2–2.[13] Nassau käydään 2–4 pelaajan kesken kolmesta pisteestä niin että paras ensimmäinen 9 reikää antaa yhden pisteen, paras toinen myös yhden pisteen, ja paras 18 reiän tulos yhden pisteen.[13] Eclectic on useita viikkoja jatkuva kilpailumuoto, jossa lopulliseen 18 reiän tulokseen otetaan mukaan parhaat tulokset kultakin reiältä monen kierroksen ajalta.[13]

Golfin pituuslyönti on golfin alalaji, jossa tavoite on lyödä palloa mahdollisimman pitkälle. Pituuslyöntimailana toimii normaali driver, joka on kuitenkin muutamaa senttiä tavallista driveria pitempi ja lavan nostoasteeltaan pienempi. Pituuslyönnin epävirallinen maailmanennätys on 808 metriä. Suomen ennätyksen, 422,6 metriä, löi Iiro Savinko keväällä 2010.[14]

Säännöt ja etiketti

muokkaa

Golfilla on ollut muodolliset säännöt vuodesta 1774. Golfin ylin sääntöelin on vuodesta 1890 alkaen ollut St. Andrews Royal and Ancient Golf Club, jonka sääntötoimikunta yhdessä United States Golf Associationin kanssa pitää huolta maailmanlaajuisten standardien noudattamisesta.[15]

Golfin säännöt ovat monimutkaiset. Niissä määritellään esimerkiksi rangaistuslyönnit ja pelaajan mahdollisuudet toimia tilanteissa joissa pallo on joutunut vaikeisiin paikkoihin.[16]

Etiketillä on golfkentällä suuri merkitys, ja etiketti kuvataan jo golfin sääntökirjan ensimmäisessä osassa. Etiketin noudattamisessa on kyse niin perinteestä kuin turvallisuudestakin. Siinä ohjeistetaan pelaajia esimerkiksi ottamaan huomioon muut pelaajat, varomaan lyöntejä, pelaamaan ripeästi, ja siivoamaan omat jälkensä kentällä.[17][18]

Kilpailuja

muokkaa

Kiertueet eli Tourit

muokkaa

Ammattilaiskiertue on kauden aikana pelattavien ammattilaisgolfturnausten sarja. Kiertue- eli Tour-järjestelmä on tapa yhdistää erilliset golf-turnaukset yhtenäiseksi kokonaisuudeksi ja organisoida turnaukset säännöllisen aikataulun mukaan pitkin kalenterivuotta ja välttää päällekkäisyyksiä. Merkittävin kiertue on PGA Tour, joka sisältää muun muassa kaikki golfin major-turnaukset.

Toureja on eritasoisia, joilta voi menestyksen mukaan päästä pelaamaan paremmille toureille. Esimerkiksi PGA Tourille voi saada pelioikeuden menestymällä European Tourilla tai Web.com Tourilla. European Tourille saa pelioikeuden menestymällä Challenge Tourilla.

Avoimia kiertueita

muokkaa
 
Tiger Woods on menestyksekkäimpiä golfaajia.

Naisten kiertueita

muokkaa

Major-turnaukset

muokkaa

Golfin major-turnauksia ovat miesten, naisten, senioreiden ja amatöörien kiertueiden tärkeimmät turnaukset:[19]

Miesten major-turnaukset

muokkaa

Naisten major-turnaukset

muokkaa

Senioreiden major-turnaukset

muokkaa

Muita merkittäviä kilpailuja

muokkaa

Historia

muokkaa
Pääartikkeli: Golfin historia
 
Miesten golfmuotia vuodelta 1901. Sartorial Arts Journal, New York.

Golfin alkujuuret ovat nykykäsityksen mukaan 1400- ja 1500-lukujen vaihteen Alankomaissa, missä kolven-niminen peli oli suosittu vapaa-ajan harrastus 1500-luvulla. Alankomaista peli saapui Skotlantiin ja kehittyi siellä nykymuotoonsa. Maailman vanhin golfkenttä on mahdollisesti skotlantilainen Musselburg Links, jossa on pelattu 1670-luvulta lähtien. Vanhin golfseura on vuonna 1744 perustettu edinburghilainen Gentlemen Golfers of Leith. Englantiin ja muihin maihin peli levisi Skotlannin St Andrewsin yliopistosta kotimaihinsa palanneiden opiskelijoiden mukana.[20] Yhdysvalloissa golf alkoi saada suosiota 1870–1880-luvuilla, ja maan ammattilaispelaajat ottivat lajin valtikan briteiltä 1920-luvulla.[21]

Golfin vanhin major-turnaus, The Open Championship, pelattiin Englannissa ensimmäisen kerran vuonna 1860. US Open aloitettiin 1895, PGA Championship 1916, ja Masters 1934.[22] Ryder Cup perustettiin 1927, ja vuonna 1934 Grand Slam oli muuttunut kokonaan ammattilaisten kilpailuksi.[23]

Naisten golfliitto perustettiin Britanniassa 1893, ja naisten ensimmäinen ammattilaisjärjestö Yhdysvalloissa 1944.[24]

Golf oli mukana kesäolympialaisissa 1900 ja 1904, mutta poistui ohjelmistosta pitkäksi aikaa, kunnes kesäolympialaisissa 2016 ja 2020 sitä pelattiin jälleen.[23][25]

Pelivälineet ovat muuttuneet useasti golfin historian aikana. Aluksi pelattiin puisilla mailoilla ja palloilla, mutta 1980-luvulta alkaen kaikki mailat on valmistettu metallista. Kumista valmistetut pallot otettiin käyttöön 1900-luvun alussa.[26]

Golfista tuli 6. helmikuuta 1971 ensimmäinen urheilulaji, jota on harjoitettu Kuussa. Astronautti Alan Shepard löi rautakutosella kaksi svingiä, joista jälkimmäisellä pallo lensi parisataa metriä.[27][28]

Menestyneimpiä pelaajia

muokkaa

Golfin historian suurimpia pelaajia ovat esimerkiksi Arnold Palmer, Jack Nicklaus ja Tiger Woods.[29] Eniten major-turnausvoittoja on Jack Nicklausilla, 18 kappaletta. Eniten PGA Tourin voittoja on Sam Sneadilla, 82.[30]

Golfin virallinen rankinglista Official World Golf Ranking perustettiin huhtikuussa 1986. Kevääseen 2018 mennessä listan ykkösenä on ollut kauimmin Tiger Woods, yhteensä 683 viikkoa. Rankingykkösiä ovat olleet aikajärjestyksessä Bernhard Langer, Severiano Ballesteros, Greg Norman, Nick Faldo, Ian Woosnam, Fred Couples, Nick Price, Tom Lehman, Ernie Els, David Duval, Vijay Singh, Tiger Woods, Lee Westwood, Martin Kaymer, Luke Donald, Rory McIlroy, Adam Scott, Jordan Spieth, Jason Day, Dustin Johnson ja Justin Thomas.[31]

Eniten naisten major-voittoja on yhdysvaltalaisella Patty Bergillä, 15 kappaletta vuosilta 1937–1958. Viime vuosikymmenien menestynein pelaaja on ruotsalainen Annika Sörenstam, 10 voittoa vuosilta 1995–2006.[32] Naisten nykymuotoinen rankinglista perustettiin vuonna 2006. Listan kärjessä on vuoteen 2016 mennessä ollut kauimmin meksikolainen Lorena Ochoa, 158 viikkoa vuosina 2007–2010.[33]

Suomessa

muokkaa

Suomen ensimmäinen golfseura Helsingin Golfklubi perustettiin 1932. Suomen Golfliitto perustettiin 1957. Suomen ensimmäinen 18-reikäinen golfkenttä on Talin kenttä Helsingissä, joka laajennettiin täysimittaiseksi olympiavieraita varten 1952. Toinen täysimittainen kenttä Suomessa avattiin Espooseen 1982.[34] Golfin suosio kasvoi Suomessa nopeasti 1980-luvun lopulla, ja maahan rakennettiin muutamassa vuodessa kymmeniä golfkenttiä.[35]

Vuonna 2021 Suomen Golfliitossa on 132 jäsenseuraa, ja niillä on yli 180 golfkenttää, joista pohjoisin Kittilässä. Suomessa on vuonna 2021 rekisteröityneitä golfin harrastajia lähes 160 000[36], ja Suomen Golfammattilaisten järjestöön Suomen PGA ry:hyn (Professional Golfers’ Association) kuuluu noin 240 jäsentä.[35] Suomalaisia pelaa vuoden 2022 European Tourilla neljä miestä ja naisten Tourilla kahdeksan naista. Myös LPGA:lla Amerikassa on suomalaisedustuksena Matilda Castren ja Sanna Nuutinen.[36][35]

Golfin ympäristövaikutukset

muokkaa

Golfkentät vievät paljon tilaa ja vaativat runsaasti kasteluvettä, mikä voi johtaa veden puutteeseen etenkin kuivilla alueilla ja pohjaveden suolapitoisuuden nousuun. Golfkentillä käytetään kuumilla seuduilla joskus paljon lannoitekemikaaleja ja torjunta-aineita.[37][38]

Luontoon päätyneet golfpallot sisältävät myrkyllistä sinkkiä, jonka hajoaminen luonnossa kestää 100 – 1 000 vuotta, ja hajoamisen yhteydessä sinkki vapautuu palloista ympäristöön. Vesistöissä pallojen sinkin on todettu sitoutuvan pohjan sedimenttiin, josta myrkky leviää vähitellen kasveihin ja eläimiin. Esimerkiksi Skotlannin Loch Ness -järvellä on paljastunut golfpallojen aiheuttama ympäristöskandaali, kun sukellusvenettä käyttänyt tutkijaryhmä havaitsi, että järven pohjaa peittivät sadattuhannet golfpallot.[39]

Harrastuksena

muokkaa

Lasten harrastuksena golf ei ole muita urheiluharrastuksia merkittävästi kalliimpi tai halvempi. Lasten harrastetasolla golfin pelaaminen maksaa vuodessa keskimäärin 1 185 euroa (vaihdellen välillä 1 090 – 1 280 euroa) ja lasten kilpatasolla keskimäärin 2 205 euroa vuodessa (vaihteluvälillä 1 670 – 2 740 euroa). [40]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Kanerva, Juha & Tikander, Vesa: Urheilulajien synty. Helsinki: Teos, 2012. ISBN 978-951-851-345-5
  • Saunders, Vivien: Golfin käsikirja. (5. painos) Helsinki: Tammi, 2002. ISBN 951-31-1439-2
  • Siukonen, Markku & Rantala, Risto: Kaikki urheilusta. Helsingissä: Otava, 2006. ISBN 978-951-1-20841-9
  • Smith, Mark F. (toim.): Golfin tiede. (Alkuteos 2012) Helsinki: Nemo, 2014. ISBN 978-952-240-237-0
  • Suuri urheilulajikirja. Säännöt, tekniikka & taktiikka. ((The Sports Book. The Sports. The Rules. The Tactics, 2015.) Asiantuntijana Ray Stubbs. Suomentanut Seppo Raudaskoski) Hämeenlinna: Karisto, 2016. ISBN 978-951-23-6001-7
  • Virtapohja, Kalle: Golf. Suuret turnaukset, suuret voittajat. Helsinki: Auditorium, 2015. ISBN 978-952-7043-34-9

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ Golfin säännöt (Arkistoitu – Internet Archive). Suomen Golfliitto.
  2. ↑ golfkenttä. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
  3. ↑ golfrata. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
  4. ↑ a b c d e f g h i j k Suuri urheilulajikirja, s. 266–271.
  5. ↑ reikä. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
  6. ↑ Other Golf Course Elements About.com. Arkistoitu 14.3.2016. Viitattu 20.3.2016.
  7. ↑ a b c d e Siukonen & Rantala 2006, s. 141–142.
  8. ↑ a b c Collinson, Andrew & Willmott, Sandy (Golfin tiede, 2014), s. 100–101.
  9. ↑ Siukonen & Rantala 2006, s. 142.
  10. ↑ Siukonen & Rantala 2006, s. 142–143.
  11. ↑ Saunders 2002, s. 46–47.
  12. ↑ a b c d e Siukonen & Rantala 2006, s. 143–144.
  13. ↑ a b c d e f g h i j Saunders 2002, s. 208–209.
  14. ↑ Tuominen, Eero: Pitkällä tähtäimellä. IS Urheilu, 2010, nro 21.9., s. 5.
  15. ↑ Saunders 2002, s. 213.
  16. ↑ Saunders 2002, s. 212–213.
  17. ↑ Saunders 2002, s. 210–211.
  18. ↑ Golfin etiketti (Arkistoitu – Internet Archive). Suomen Golfliitto.
  19. ↑ Kelley, Brent: Golf Majors About.com. Arkistoitu 22.3.2016. Viitattu 15.3.2016. (englanniksi)
  20. ↑ Kanerva & Tikander 2012, s. 65–66.
  21. ↑ Kanerva & Tikander 2012, s. 67–68.
  22. ↑ Virtapohja 2015, s. 18.
  23. ↑ a b Kanerva & Tikander 2012, s. 68.
  24. ↑ Kanerva & Tikander 2012, s. 71.
  25. ↑ Golf ja rugby mukaan olympialaisiin. Yle urheilu 9.10.2009.
  26. ↑ Kanerva & Tikander 2012, s. 70–71.
  27. ↑ Smith, Kiona N.: Astronaut Alan Shepard’s Out-Of-This-World Round Of Golf On The Moon Forbes. 6.2.2019. Viitattu 15.7.2019. (englanniksi)
  28. ↑ Top 10 Things You Didn’t Know About the Moon: Even Tiger Woods Can’t Do That Time. Viitattu 15.7.2019. (englanniksi)
  29. ↑ Kanerva & Tikander 2012, s. 68–69.
  30. ↑ Virtapohja 2015, s. 71.
  31. ↑ The complete list of men’s golfers ranked World No. 1. PGA 13.5.2018. (englanniksi)
  32. ↑ Virtapohja 2015, s. 168.
  33. ↑ The Rolex Rankings Women’s World Number One: Holders of the top spot (Arkistoitu – Internet Archive). Golf Today 27.3.2016. (englanniksi)
  34. ↑ Tilander, Lassi: Suomen golfin historiaa Suomen Golfhistoriallinen Seura. Viitattu 12.8.2016.
  35. ↑ a b c Golf Suomessa Suomen Golfliitto. Arkistoitu 8.3.2016. Viitattu 7.3.2016.
  36. ↑ a b Golf Suomessa Suomen Golfliitto. Viitattu 2.7.2022.
  37. ↑ Adler, Ben: The case against golf The Guardian. 14.6.2007. Viitattu 20.3.2016. (englanniksi)
  38. ↑ Richards, Abbie: Misused land, water drains and algal blooms: Why it’s time to put down the golf clubs Euronews. 17.7.2022, päivitetty 22.8.2022. Viitattu 31.8.2023. (englanniksi)
  39. ↑ Miljoonat katoavat golfpallot levittävät haitallisia aineita. Yle uutiset.
  40. ↑ Jättiselvitys julki: Urheiluharrastusten hinnat repesivät järjettömyyksiin – suosikkilaji voi maksaa perheelle jopa 100 000 euroa Ilta-Sanomat. 15.3.2023. Viitattu 11.12.2023.

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta golf.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Golf&oldid=22709599”