Fado
Portugalissa kehittynyt kansanmusiikin tyylilaji
Fado on Portugalissa 1820-luvulla kehittynyt kansanmusiikin tyylilaji. Se kehittyi mahdollisesti brasilialaisista musiikin tyyleistä, kuten lundumista ja modinhasta. Fadon merkittävimmät tyylilajit ovat Lissabonin fado (fado de Lisboa) ja Coimbran fado (fado de Coimbra), joista Lissabonin fado on vanhempi. Coimbran fadosta tuli suosittua 1900-luvun alkupuolella. Sanoituksiltaan fado on tyypillisesti surumielistä.
| Fado | |
|---|---|
| Alkuperä | lundum, modinha |
| Alkuperämaa | Portugali |
| Kehittymisen ajankohta |
1820-luku |
| Tyypillisiä soittimia |
laulu, portugalilainen kitara |
| Kehittyneitä tyylilajeja / suuntauksia |
fado de Lisboa, fado de Coimbra |
Fado liitettiin vuonna 2011 Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Asiaa lobattiin portugalilaisten taholta aktiivisesti pari vuotta. Keulakuvina hankkeen edistämisessä toimivat Mariza ja Carlos do Carmo.[1]
Fadomuusikkoja ja -yhtyeitä
muokkaa- Cristina Branco (s. 1972)
- Alfredo Marceneiro (1891–1982)
- Mafalda Arnauth (s. 1974)
- Mariza (s. 1973)
- Dulce Pontes (s. 1969)
- Amália Rodrigues (1920–1999)
- Maria Severa (1800-luvulla)
- Madredeus
- Misia
Lähteet
muokkaa- ↑ Koppinen, Mari: Fado pääsi Unescon listalle. Helsingin Sanomat, 29.11.2011, s. C1. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.12.2011.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Fado Wikimedia Commonsissa
