Esteetön käymälä
Esteetön käymälä, vanhalta nimitykseltään inva-WC, on käymälä, joka soveltuu liikuntarajoitteisten käyttöön.
Käymälän oven tulee olla riittävän leveä eikä siinä saa olla sellaista kynnystä, joka estää sisäänpääsyn pyörätuolilla. Käymälän pitää olla pinta-alaltaan riittävän suuri, jotta siellä voi liikkua pyörätuolilla. Lavuaarin tulee olla riittävän matalalla, jotta pyörätuolia käyttävä henkilö yltää käyttämään sitä. WC-istuin on esteettömässä käymälässä usein tavallista WC-istuinta korkeampi, ja sen sivuilla on käsituet, jotka helpottavat käyttäjän istuutumista ja nousemista. Yleisessä käytössä olevissa esteettömissä WC:issä tulee olla myös hätäkutsujärjestelmä.[1]
Suomen ensimmäiset esteettömät WC:t rakennettiin toisen maailmansodan jälkeen sairaaloihin ja palvelutaloihin, joissa hoidettiin sotainvalideja. Muissa yleisissä tiloissa ne yleistyivät vasta 1980-luvulla. VR:n junien ensimmäinen esteetön WC rakennettiin EFiti-pikajunavaunuun vasta vuonna 1991. Nykyisin esteetön WC on pakollinen kaikissa yleisön käytössä olevissa rakennuksissa.[2][3][4] Myös asuntoihin tulee nykyisin rakentaa vähintään yksi WC- ja pesutila, joka voidaan tarvittaessa varustaa esteettömäksi.[5]
Lähteet
muokkaa- ↑ Yleinen esteetön WC Invalidiliitto. Viitattu 3.7.2024.
- ↑ ”Turvallinen vessa on ihmisoikeus” – vasta sukupuolineutraali vessa vei muunsukupuolisen Piisun vessa-ahdistuksen Kotiliesi. 12.10.2023. Sanna Puhto. Viitattu 3.7.2024.
- ↑ Osuiko arkaan paikkaan? Helsingin Sanomat. 23.3.2024. Anna-Stina Nykänen. Viitattu 3.7.2024.
- ↑ Valtionrautateille saatiin uusi invavaunu: Tilavampi wc, leveämpi käytävä ja pyörätuolihissi Helsingin Sanomat. 17.5.1991. Paavo Tukkimäki. Viitattu 3.7.2024.
- ↑ Asunnon wc- ja pesutila Invalidiliitto. Viitattu 3.7.2024.