Ephraim Kishon
Ephraim Kishon, alkup. nimi Ferenc Hoffmann, (hepr. אפרים קישון; 23. elokuuta 1924 – 29. tammikuuta 2005) oli israelilainen elokuvaohjaaja, satiirikko ja käsikirjoittaja.[1]
Kishon eli Ferenc Hoffmann syntyi Unkarissa Budapestissa keskiluokkaiseen juutalaisperheeseen. Hänen isänsä oli pankinjohtaja.[1] Hän valmistui metalliveistoalan lukiosta ja opiskeli taidehistoriaa. Hän alkoi julkaista humoristisia esseitä ja käsikirjoituksia teatterille Unkarissa.[2]
Toisen maailmansodan aikana natsit vangitsivat hänet useille keskitysleireille. Yhdessä leirissä hänen shakinpeluu taitonsa auttoi häntä selviämään hengissä, kun leirin komentaja etsi pelivastustajaa. Toisessa leirissä saksalaiset asettivat vangit riviin, joista ammuttiin joka kymmenes, hän säästyi. Myöhemmin hän kirjoitti kirjassaan The Scapegoat: "He tekivät virheen – he jättivät yhden satiiristin eloon." Kishon onnistui pakenemaan, kun häntä kuljetettiin Sobibórin tuhoamisleirille Puolaan, ja piilotteli sodan loppuajan naamioituneena slovakialaiseksi työläiseksi Stanko Andrasiksi.[2]
Vuoden 1945 jälkeen hän vaihtoi sukunimensä Hoffmannista Kishontiksi peittääkseen juutalaisen taustansa ja palasi Unkariin opiskelemaan taidetta ja julkaisemaan humoristisia näytelmiä. Hän muutti Israeliin vuonna 1949 paetessaan kommunistihallintoa, ja maahanmuuttoviranomainen antoi hänelle nimen Ephraim Kishon.[2] Hän ei osannut jiddišiä eikä hepreaa.[1]
Hankittuaan heprean taidon huomattavalla vauhdilla, Kishon aloitti säännöllisen satiirisen kolumnin helppoa hepreankieltä käyttävässä päivittäisessä julkaisussa HaOmer vain kahden vuoden kuluttua Israeliin tulonsa jälkeen.[2]
Hänen teoksiaan on käännetty 38 kielelle, joista suurin osa on myyty saksankielisissä maissa – yli 50 miljoonaa kirjaa.[2] Hänen menestyskirjansa Hullu perhe (1977) on sanottu olevan eniten ostettu hepreankielinen teos Raamatun jälkeen.[1] Kishon torjui ajatuksen yleismaailmallisesta syyllisyydestä holokaustiin ja hänellä oli monia faneja Saksassa. Kishon sanoi: "Minua ilahduttaa suuresti nähdä teloittajieni lapsenlapset jonottavan ostaakseen kirjojani." [2]
Kishonin kirjoituksia on käännetty kymmenille kielille. Kirjailija Friedrich Torberg käänsi hänen kirjoituksiaan saksaksi kuolemaansa, vuoteen 1979 saakka.[2] Sen jälkeen Kishon itse kirjoitti saksaksi. Lopulta hän kirjoitti yli viisikymmentä kirjaa.[2]
Kishonin elokuvien joukossa on Sallah Shabati (1964). Ohjaaja sai Golden Globen vuonna 1972 ja oli kahdesti, vuosina 1964 ja 1972, ehdolla Oscar-palkinnon saajaksi. Hänelle myönnettiin maaliskuussa 2002 Israel-palkinto.[1]
Kishon harrasti nuoresta pitäen shakkia. Hän asui vuodesta 1981 osittain Sveitsissä, jossa hän kuoli sydänkohtaukseen 80-vuotiaana.[3]
Palkinnot ja tunnustukset
muokkaa- Budapest Grand Prize: 1996[4]
Suomennetut teokset
muokkaa- Hullu perhe (My family right or wrong), englanninkielisestä käännöksestä suom. Irmeli Sallamo, Helsinki: Kirjayhtymä 1978 ISBN 951-26-1496-0
- Kameli neulansilmässä (Das Kamel im Nadelöhr), saksankielisestä käännöksestä lyhentäen suom. Hannu Väisänen, Helsinki: Kirjayhtymä 1984 ISBN 951-26-2573-3
- Merisairas valas (The seasick whale), englanninkielisestä käännöksestä suom. Irmeli Sallamo, Helsinki: Kirjayhtymä 1979 ISBN 951-26-1691-2
- Paratiisi vuokrattavana (Paradies neu zu vermieten), saksankielisestä käännöksestä lyhentäen suom. Hannu Väisänen, Helsinki: Kirjayhtymä 1982 ISBN 951-26-2290-4
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e Lawrence Joffe: Ephraim Kishon The Guardian. 1.2.2005. Viitattu 20.7.2024. (englanti)
- ↑ a b c d e f g h Ephraim Kishon – Israeli Dramatists Website dramaisrael.org. Viitattu 20.7.2024. (englanti)
- ↑ STT- Reuters: Kirjailija Ephraim Kishon kuollut Helsingin Sanomat. 31.1.2005. Viitattu 20.7.2024.
- ↑ Kishon, Ephraim, Kirjasampo, viitattu 29.5.2021
Aiheesta muualla
muokkaa- Ephraim Kishon Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Ephraim Kishon (englanniksi)