Elealaiset
Elealaiset oli esisokraattinen filosofinen koulukunta antiikin Kreikassa. Koulukunta opetti, että moninaisuus ja muuttuminen ovat näennäisiä ja aistilliset havainnot harhakuvia. Koulukunnan perusti varhaisella 400-luvulla eaa. Parmenides.
Historia
muokkaa
Koulukunta sai nimensä Elean kaupungista, kreikkalaisesta siirtokunnasta etelä-Italiassa, josta sen keskeisimmät henkilöt, Parmenides ja Zenon Elealainen, olivat kotoisin. Joskus koulun perustajana on pidetty Ksenofanesta, ja vaikka hänen näkemystensä voidaan katsoa muodostaneen suuren osan myöhempää elealaista oppia, on kuitenkin todennäköisempää, että Parmenides oli koulun perustaja.
Ksenofanes teki ensimmäisen hyökkäyksen varhaista kreikkalaista mytologiaa vastaan 500-luvulla eaa., mukaan lukien Homeroksen ja Hesiodoksen runoissa esitetyt antropomorfiset jumaltarustot. Parmenideen johtamana tämä vapaan ajattelun henki levisi metafysiikkaan. Myöhemmin koulukunta hajosi, joko siksi että sen piirissä esitetyt spekulaatiot olivat liian loukkaavia aikakauden yleiselle ajattelulle, tai koska koulua johdettiin huonosti. Joka tapauksessa koulu turmeltui pelkäksi verbaalisten väittelyiden kerhoksi liikkeen mahdollisuudesta ja muista akateemisista metafyysisistä asioista. Koulukunnan parhaat ajatukset vaikuttivat platonistiseen metafysiikkaan.
Filosofia
muokkaaElealaiset hylkäsivät aistihavaintojen tieto-opillisen pätevyyden, ja ottivat sen sijaan totuuden kriteereiksi havainnollisuuden ja pakollisuuden matemaattiset standardit. Parmenides ja Melissos rakensivat argumenttinsa niiden kiistattoman pätevyyden pohjalle. Zenon puolestaan käytti paradokseissaan menetelmää nimeltä reductio ad absurdum, yrittäen näin tuhota toisten argumentit näyttämällä, että niiden premissit johtavat ristiriitaisuuksiin.
Elealaisten tärkeimmät opit kehittyivät vastaesityksiksi varhaisten esisokraattisten luonnonfilosofien kosmologisille maailmanselityksille, jotka pyrkivät selittämään kaiken olemassaolon jonkin perimmäisen alkuaineen, kuten veden tai ilman, avulla. He vastustivat myös Herakleitoksen ajatusta siitä, että kaikki olemassaolo on yhtäjaksoista muutosta. Elealaisten mielestä todellinen selitys kaiken olemassaololle on "universaalin olemisen ykseyden" käsitteessä. Heidän oppijärjestelmänsä aistit eivät voi havaita tätä ykseyttä, koska niiden tuottamat havainnot ovat ristiriitaisia; voimme ohittaa nämä valheelliset havainnot ainoastaan ajatuksen avulla ja saavuttaa tietämisen tilan, perustavanlaatuisen tiedon siitä, että Kaikki on Yhtä. Näin ei voi myöskään olla luomista, koska olemassa oleva ei voi tulla ei-olevasta, koska mikään asia ei voi tulla mistään sellaisesta, joka on erilainen kuin se.
Elealaiset esittivät, että aiheesta syntyvät erimielisyydet johtuvat yleensä siitä, että osapuolet määrittelevät "olemisen" käsitteen eri tavalla. Sen voi ajatella tarkoittavan joko olemassaoloa sinällään, tai olla ainoastaan yhteenliittävä tekijä (kopula) subjektin ja predikaatin välillä.
Vaikka sekä myöhemmät esisokraatikot että Aristoteles hylkäsivät elealaisten ajatukset, heidän käyttämänsä argumentit otettiin kuitenkin vakavasti, ja heitä arvostetaan siitä, että heidän työnsä nosti aikakauden filosofisissa keskusteluissa (diskurssi) ja argumentoinnissa käytettyjä standardeja. Heidän vaikutuksensa oli myös pitkäkestoinen — tunnettu sofisti Gorgias käytti elealaisten argumentteja teoksissaan, ja Platon antoi heille tunnustusta mm. teoksissaan Parmenides ja Sofisti. Myös myöhempi antiikin filosofia lainasi paljon heidän käyttämiään menetelmiä ja periaatteita.
Filosofit
muokkaa- Parmenides (s. n. 510 eaa.)
- Zenon Elealainen (n. 490-420 eaa.)
- Melissos (s. n. 470 eaa.)
- Ksenofanes (570-480 eaa.) – varsinkin aiemmin ajateltu läheiseksi koulukunnalle
Kirjallisuutta
muokkaa- Burnet, John: ”The Younger Eleatics”, Early Greek Philosophy. London: A. & C. Black Ltd, 1920. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla
muokkaa- Cherubin, Rose M.: Notes on the Eleatics (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)