Churchill (panssarivaunu)

panssarivaunu

Churchill (Tank, Infantry, Mk IV (A22)) oli brittiläinen toisen maailmansodan aikainen jalkaväentukipanssarivaunu. Churchill sai nimensä Britannian pääministerin Winston Churchillin mukaan.

Infantry tank Mk IV Churchill IV
Churchill IV
Churchill IV
Valmistushistoria
Valmistusmaa  Iso-Britannia
Tekniset tiedot
Pituus
– putki edessä 7,44 m
– pelkkä runko 7,44 m
Leveys 2,74 m
Korkeus 3,45 m
Taistelupaino 40 t
Telaketjut ?
Maksiminopeus
– tiellä 24 km/h
– maastossa ? km/h
Toimintasäde 144 km tiellä
Pääase 57 mm panssarivaunukanuuna
Muu aseistus 2 x konekivääriä
Panssarointi 16-102 mm
Moottori 2 x Bedford 6-sylinterinen bensiinimoottori
– hevosvoimat 450 hv
– kilowattia 261 kW
Miehistö 5
Churchill VII
Churchill Crocodile liekinheitinvaunu ja sisältä irrotettava heittimen 1500 litran polttoainevaunu.
Churchill Crocodile tulittamassa.
Churchill AVRE:n Petard -kranaatinheitin.

Alkuperäisen A20-vaunun suunnittelu aloitettiin juuri ennen toista maailmansotaa, ja se oli tarkoitettu Matilda II- ja Valentine-vaunujen korvaajaksi toimimaan jalkaväen tukena juoksuhautataisteluissa. Saksan valloitettua Ranskan suunnitelmia muokattiin hiukan paremmin soveltuvaksi nykyaikaisempaan sodankäyntiin, jolloin syntyi malli A22.

Saksan valloitettua Ranskan Churchillin valmistuksen aloittamista kiirehdittiin, eikä sitä ehditty testata kunnolla, ja siinä oli aluksi paljon mekaanisia vikoja. Ensimmäiset lopullisen mallin mukaiset prototyypit valmistuivat joulukuussa 1940 ja ensimmäiset tuotantomallit heinäkuussa 1941.

Kuten edeltäjänsä Matilda II, vaunu oli hidas ja vahvasti panssaroitu, joten sen panssari kesti useimpien saksalaisten aseiden tulen, mutta se ei sopinut kovin hyvin liikkuvaan sodankäyntiin.

Churchillin huono menestys etenkin Dieppen maihinnousussa johti siihen että tuotanto aiottiin lopettaa tulevan Centaur/Cromwell (A27) -vaunun hyväksi. Lisäksi ehdittiin jo kehittää uusi raskas A33 Excelsior -vaunu perustuen Cromwelliin ja yhdysvaltalaiseen raskaaseen M6-vaunuun. Mk. III:n hyvä menestys toisessa El Alameinin taistelussa 1942 kuitenkin pelasti vaunun.

Neuvostoliitto osti Britannialta erilaisia panssarivaunuja kuten Valentine, Matilda ja Churchill -vaunuja. Neuvostoliittolaiset pitivät eniten keskiraskaasta Matilda-panssarivaunuista. Suurin ongelma oli että Matildassa oli hyvin kapeat telat joka johti vaunujen jumiin jäämiseen esimerkiksi lumihankeen ja mutaan. Churchill oli taas paremmin liikkuva lumisessa ja mutaisessa maastossa telojen leveyden johdosta.lähde?

Tärkeimpiä malleja

muokkaa

Churchill I

muokkaa

Ensimmäisessä mallissa oli aseistuksena tykkitornissa 40 mm (2-paunainen) panssarintorjuntatykki panssarivaunuja vastaan sekä nokassa 76,2 mm haupitsi panssaroimattomia kohteita vastaan.

40 mm tykki oli kuitenkin läpäisykyvyltään heikko ja nokan haupitsi pystyi ampumaan vain eteenpäin, joten vaunun aseistus ei ollut kovin onnistunut. Vaunuissa oli myös runsaasti mekaanisia vikoja. Tämä oli pääasiallinen vaunu jota kanadalaiset joukot käyttivät Dieppen maihinnousussa. Tosin joitain yksilöitä oli käytössä myös Tunisiassa ja vielä Italiassa Gootti-linjan taisteluissa.

Churchill II

muokkaa

Churchill II -mallissa nokan haupitsi oli vaihdettu konekivääriin; syynä oli lähinnä vaunun tuotantokustannusten laskeminen. Mallia valmistettiin 1 127 kappaletta.

Churchill III

muokkaa

Churchill III -mallissa aseistus uusittiin; tornissa ollut 40 mm tykki vaihdettiin paljon tehokkaampaan 57 mm 6-paunaiseen tykkiin, joka lisäsi sen taistelukykyä panssarivaunuja vastaan huomattavasti. Vaunussa oli uusi hitsattu torni ja telat oli katettu päältä. Lukuisia Churchill I ja II -vaunuja konvertoitiin lisäksi Churchill III-vaunuiksi vaihtamalla niihin uusi torni.

Churchill IV

muokkaa

Churchill IV oli valmistusmäärältään suurin malli, 1 622 kappaletta. Se oli identtinen mallin III kanssa, mutta vaunussa palattiin halvempaan valettuun torniin. Osaan vaunuista vaihdettiin myöhemmin 75 mm tykki käytöstä poistetuista M4 Sherman -vaunuista, jolloin muodostui malli NA75. Brittiläisellä 75 mm tykillä varustettu malli tunnettiin nimellä Mk IV (75). Osa vaunuista päivitettiin myös mallin VII tornilla, jolloin muodostui malli IX. Jos mallin VII tornissa käytettiin 6-paunaista lisättiin lisäliite LT (light turret).

Churchill V

muokkaa

Churchill V oli varustettu Ordnance QF 95 mm -haupitsilla jalkaväen lähitukeen. Vain 241 rakennettiin.

Churchill VI

muokkaa

Churchill VI -mallissa 57 mm tykki oli vaihdettu lähtönopeudeltaan hitaampaan 75 mm Mk V -tykkiin. Uudessa tykissä oli huonompi panssarinläpäisykyky kuin vanhassa, mutta se oli muilta ominaisuuksiltaan parempi, joten vaunun taistelukyky panssarivaunuja vastaan huononi hiukan mutta muita kohteita vastaan parani. Vain noin 200 rakennettiin.

Churchill VII

muokkaa

Churchill VII -mallissa vaunun runkoa levennettiin ja sen panssarointia parannettiin huomattavasti. Nämä vaunut valmistuivat Normandian maihinnousua varten. Vaunu tunnettiin myös nimellä Heavy Churchill ja se sai uuden mallinumeron A42 vuonna 1945. Tykkinä oli 75-millinen. Malli VIII oli sama, mutta 95 mm haupitsilla. Näitä kahta mallia valmistettiin yhteensä 1600 kappaletta.

Churchill AVRE

muokkaa

AVRE on lyhennös englannin kielen sanoista Assault Vehicle, Royal Engineers, kuninkaallisten pioneerien hyökkäysajoneuvo.[1]

AVRE oli erikoismallisto, jonka suunnittelua johti kenraalimajuri Percy Hobart. Ne oli suunniteltu panssari- ja muiden esteiden tuhoamiseen, miinanraivaukseen, kaivantojen täyttämiseen, tilapäisten siltojen luomiseen ja muuhun liikkeen edistämiseen, varustelun ollessa tehtävän mukainen. Eräässä AVRE - mallissa oli tykin sijasta 230 mm:n järeä kranaatinheitin. Malli oli suunniteltu bunkkerien ja muiden linnoitusten sekä tiesulkujen tuhoamiseen. Mallisto sai lisänimen Hobart's Funnies (suom. Hobartin hassutukset).[2][3] Ne olivat erittäin arvokkaita Normandian maihinnousussa.

Lähteet

muokkaa
  1. Antony Beevor - Normandia 1944 WSOY 2009 ISBN 978-951-0-35306-6
  2. Beevor s.138
  3. Tieteen kuvalehti Historia 4/2014, s.14-29