Charles Starkweather

Charles Raymond Starkweather (24. marraskuuta 1938 - 25. kesäkuuta 1959) oli yhdysvaltalainen spree killer, eli pyrähdystappaja joka murhasi 11 ihmistä Nebraskan ja Wyomingin osavaltioissa road tripin aikana alaikäisen tyttöystävänsä Caril Ann Fugaten kanssa. Hänestä tuli kansallinen kiinnostuksen kohde Yhdysvalloissa, inspiroiden elokuvia kuten The Sadist, Badlands, Starkweather, Murder in the Heartland, The Frighteners ja Natural Born Killers. Bruce Springsteen teki hänestä kappaleen Nebraska, jota Bruce alun perin aikoi kutsua nimellä "Starkweather". Uhrien C. Lauer ja Clara Ward lapsenlapsi Liza Ward kirjoitti hänestä novellin Outside Valentine, joka sijoittuu Starkweatherin murha-aallon tapahtumiin.

Varhaisvuodet

Charles Starkweather syntyi Lincolnissa, Nebraskassa vanhemmilleen Guy ja Helen Starkweather, perheen kolmantena lapsena seitsemästä. Hän varttui hyvässä kodissa, eikä kertomansa mukaan koskaan altistunut pahoinpitelylle tai seksuaaliselle hyväksikäytölle. Lincolnin yhdyskunta kuvaili Starkweathereita vahvaksi perheeksi hyvin käyttäytyvine lapsineen. Perheen isä Guy oli lauhkealuonteinen henkilö ja maalari, joka kärsi ajoittaisesta työttömyydestä, kipeistä ranteista ja heikosta selästä. Näinä aikoina perheen äiti Helen hankki perheelle rahaa työskentelemällä tarjoilijana.

Hyvästä lapsuudestaan huolimatta Starkweather kertoi saaneensa huonoja muistoja ajastaan julkisessa koulussa. Äitinsä kohdun vaurioitumisen seurauksena Starkweather kärsi epämuodostuneista jaloista ja puheviasta, joiden vuoksi häntä usein kiusattiin ja hakattiin varhaisiästä lähtien. Häntä kuvailtiin hitaaksi oppijaksi, eikä hän osannut huolehtia itsestään kunnolla. Teini-iässä hänellä todettiin lähinäkö, joka oli vaikuttanut häneen suurimman osan hänen elämästään.

Ainoa asia koulussa johon Starkweather oli kiintynyt, oli liikunta, jota hän käytti maailmaa kohtaan kasvavan vihansa purkamiseen. Starkweather käytti fyysisesti kehittynyttä kehoaan niiden kiusaamiseen, jotka olivat kiusanneet häntä ja lopulta hänen vihansa levisi hänelle ilkeinä olleista kaikkiin, joista hän ei vain sattunut pitämään. Starkweatheria kuvailtiin lopulta kunnan parhaimmin käyttäytyvästä henkilöstä kaikista ongelmallisimmaksi. Hänen lukioystävänsä Bob Von Busch kertoi myöhemmin: "Hän olisi voinut olla mukavin tuntemasi henkilö. Hän tekisi mitä vain puolestasi, jos hän pitäisi sinusta. Hän oli myös todella hauskaa seuraa. Kaikki oli hänelle pelkkä iso vitsi. Mutta hänellä oli myös toinen puoli. Hän pystyi olemaan todella julma ja ilkeä. Jos hän tapasi jonkun itseään kookkaamman, paremmalta näyttävän tai paremmin pukeutuneen, hän teki kaikkensa saadakseen hänet omalle tasolleen."

Von Buschin lisäksi Charlesille kehittyi kiintymys James Deaniin ja alkoi käyttäytyä ja pukeutua kuin Dean. Charles sympatisoi Deanin valkokangaspersoonaa, uskoen löytäneensä itselleen "hengenheimolaisen" tai mallihenkilön. Hänelle kehittyi myös eräänlainen alemmuuskompleksi ja hän alkoi uskoa, että hän ei saisi mitään koskaan aikaiseksi ja kaikki mitä hän tekisi, johtaisi hänet elämään täynnä kurjuutta.

Caril Ann Fugate

Vuoden 1956 tienoilla 18-vuotias Starkweather tutustui 14-vuotiaaseen Caril Ann Fugateen.

Carilin tavattuaan Starkweather lopetti koulunkäynnin ja hankki töitä eräästä varastorakennuksesta läheltä Carilin koulua, jotta hän näkisi tämän joka päivä. Starkweatheria kuvailtiin huonoksi työntekijäksi. Hänen pomonsa kertoi, että "joskus hänelle pitäisi selittää jotain kaksi tai kolme kertaa ja kaikista työntekijöistä hän oli tyhmin".

Charles opetti Carilia ajamaan autoa ja eräänä päivänä Caril ajoi kolarin Charlesin autolla. Charlesin isä auton virallisena omistajana joutui maksamaan vahingot. Tästä kehkeytyi riita Charlesin ja hänen isänsä välille. Lopulta saavutettuaan halkeamispisteen Guy Starkweather heitti Charlesin ulos talostaan.

Charles otti lopputilin varastorakennuksesta ja aloitti työt roskienkerääjänä minimipalkalla. Eräs talo Charlesin reitillä kuului tulevalle talk show -isäntä Dick Cavettille, ja Charles tulikin tutuksi Cavettin isälle. Charles palasi alkuperäiseen näkemykseensä moraalittomasta yhteisöstä ja elämästä. Sinä aikana hän päätti, miten eläisi lopun elämästään. Hän käytti roskankeruureittiään pankkiryöstöjen suunnitteluun ja kehitti itselleen filosofisen aatteen: "kuolleet ihmiset ovat kaikki samalla tasolla".

Ensimmäinen murha

30. marraskuuta 1957 Starkweather käväisi eräällä bensa-asemalla yrittäen ostaa Carilille täytetyn lelukoiran luotolla. Kassanhoitaja Robert Colvert kielsi tämän ja Charles lähti pois vihaisena. Kello kolme seuraavana aamuna 1. joulukuuta Charles palasi bensa-asemalle 12-kaliiberisen haulikon kanssa. Aluksi Charles jätti haulikon autoonsa, meni asemalle ja osti tupakka-askin Colvertilta, tarkistaen että hän työskenteli tuolloin yksin. Charles palasi autolle, ajoi tietä pitkin pois paikalta ja palasi sitten takaisin jättäen aseen taas autoon. Tällä kertaa hän osti paketin purkkaa, palasi autolleen, ajoi vähän matkan päähän ja pysäköi autonsa. Hän peitti kasvonsa hatulla ja huivilla, meni asemalle aseen kanssa ja uhkaili sillä Colvertia. Hän ryösti 100 dollaria kassasta ja pakotti Colvertin mukaansa autolleen. Hän ajoi autiolle alueelle metsään, jossa Colvert hyökkäsi Charlesin kimppuun yrittäen saada aseen häneltä. Taistelun aikana Colvert kaatui maahan ja Charles teloitti tämän haulikkolaukauksella päähän.

Myöhemmin Starkweather kertoi tapahtumasta Carilille väittäen, että joku muu kuin hän oli tappanut Colvertin, mutta tätä Caril ei uskonut.

Vuoden 1958 murha-aalto

21. tammikuuta 1958 Starkweather meni Carilin ränsistyneelle talolle vierailulle. Carilin ollessa poissa Starkweather alkoi riidellä Carilin äidin ja isäpuolen kanssa ja lopulta ampui nämä. Kun Caril saapui kotiin, Charles nuiji, kuristi ja puukotti hänen kaksivuotiaan siskonsa Betty Jeanin. Charles piilotti ruumiit talon takapihalle, jonka jälkeen hän ja Caril pysyivät talossa kuusi päivää pysäyttäen sisään pyrkivät ihmiset lapulla, jossa luki: "Pysykää poissa, kaikki ovat flunssassa". Carilin isoäiti tuli epäluuloiseksi ja soitti poliisille, mutta kun he tutkivat talon 27. päivänä, Charles ja Caril olivat poissa.

Charles ja Caril ajoivat Nebraskan Bennetiin Charlesin 70-vuotiaan perhetuttava August Mayerin maatilalle, jossa Charles ampui tämän. Pian tämän jälkeen kaksikon auto juuttui mutaan, ja he hylkäsivät auton. Kun kaksi paikallista teiniä, Robert Jensen ja Carol King, ottivat Charlesin ja Carilin autoonsa antaakseen heille kyydin, Charles pakotti heidät ajamaan eräälle hylätylle myrskysuojalle, jossa hän ampui heidät molemmat. Charles tunnusti ampuneensa Jensenin, mutta väitti Carilin tappaneen Kingin. Charles ja Caril ottivat Jensenin auton.

Kaksikko ajoi takaisin Lincolniin kaupungin varakkaampaan osaan, jossa he murtautuivat paikallisten C. Lauerin ja Clara Wardin kotiin ja puukottivat rouva Wardin C. Lauerin ollessa poissa. Tässä vaiheessa Nebraskan osavaltio aloitti kodilta kodille menevän etsintäoperaation tappajia varten. Viranomaisille annettiin lukuisia ilmoituksia tappajien havaitsemisista, josta kehkeytyi poliisien kritisointi rikollisten kiinniottamisen viivästymisestä. Starkweather myönsi heittäneensä veitsen rouva Wardia kohti, mutta kielsi aiheuttaneensa lukuisat puukoniskut jotka hänen kehostaan löytettiin. Hän kielsi myös puukottaneensa Wardien sisäkön, Lillian Fenclin, jonka kehosta löydettiin myös useita puukoniskuja. Kun herra Ward tuli myöhemmin kotiin, Starkweather ampui hänet. Charles ja Caril täyttivät Lauerin auton talosta varastetuilla arvotavaroilla ja ajoivat Wyomingiin.

Kun Lauerin autosta tehtiin etsintäkuulutus, murhaajakaksikko tarvitsi uuden ja törmäsi matkaavaan myyntipäällikköön nimeltä Merle Collison, joka nukkui autossaan valtatien varrella Douglasissa, Wyomingissa. Starkweather herätti Collisonin ja ampui hänet, mutta väitti Fugitin murhanneen hänet Charlesin aseen jumituttua. Kaksikon ajaessa auto sammui ja ohiajava motoristi jäi auttamaan heitä. Starkweather alkoi uhkailla häntä aseella, kun samassa apulaissheriffi osui paikalle. Caril juoksi häntä kohti huutaen: "Se on Starkweather! Hän aikoo tappaa minut!" Starkweather lähti pakoon autolla, mutta pysähtyi poliisin luodin lentäessä tuulilasin läpi ja lentävien lasinsirujen raapaistessa häntä. Charles ja Caril pidätettiin.

Oikeudenkäynti ja teloitus

Aluksi Starkweather väitti, ettei Carililla ollut mitään osuutta murhiin, mutta muutti tarinaansa monta kertaa kunnes lopulta tunnusti Carilin olleen täysi rikostoveri. Caril taas väitti olleensa Starkweatherin panttivanki koko tapauksen ajan. Starkweather teloitettiin sähkötuolissa Nebraskan osavaltion vankilassa kesäkuun 25. päivänä 1959. Caril Ann sai elinkautisen tuomion, mutta vapautettiin vuonna 1976. Charles Starkweather haudattiin Wyuka Cemeteryn hautausmaalle viiden uhrinsa rinnalle; Bartlettin perheen ja Wardin pariskunnan.

Kulttuuriset vaikutukset

Stephen King sai suuren inspiraation lukiessaan Starkweatherin murhista nuorena, pitäen leikekirjaa niistä ja myöhemmin sisältäen monia viittauksia häneen teoksissaan. Esimerkiksi, Starkweatherin sanotaan olleen Randall Flaggin luokkatoveri teoksessa The Stand ja hahmon The Kid olevan Starkweatherin uudelleensyntymä.

Nimi "Starkweather" esiintyy useissa median kohteissa, muun muassa Peter Jacksonin elokuvassa The Frighteners ja Billy Joelin vuoden 1986 kappaleessa We Didn't Start The Fire. Woody Allen loi hahmon Virgil Starkwell, joka yrittää suorittaa rikosaallon vuoden 1971 elokuvassa Take The Money And Run, mikä on koominen versio Starkweatherista. Hardcore punk/metal -bändi Starkweather on nimetty hänen mukaansa.

Uhrit

Robert Colvert (21), bensa-aseman kassanhoitaja

Marion Bartlett, Caril Annen isäpuoli

Velda Bartlett, Caril Annen äiti

Betty Jean Bartlett (2), Marionin ja Veldan tytär

August Mayer (70), Starkweatherin perhetuttava

Robert Jensen (17), Carolin poikaystävä

Carol King (16), Robertin tyttöystävä

C. Lauer Ward (47), varakas tehtailija

Clara Ward, C. Lauer Wardin vaimo

Lillian Fencl (51), Wardien sisäkkö

Merle Collison, myyntipäällikkö