Bugatti

saksalainen ja ranskalainen autonvalmistaja

Automobiles Ettore Bugatti oli ranskalainen automerkki, jonka perusti italialainen Ettore Bugatti. Yhtiö lakkautettiin vuonna 1963 Hispano-Suizan ostettua sen.

Bugatti
Perustettu 1909
Lakkautettu 1963, Bugatti Automobiles perustettu 1998
Avainhenkilöt Ettore Bugatti (perustaja)
Kotipaikka Molsheim, Alsace, Ranska
Toimiala autoteollisuus
Emoyhtiö Bugatti-Rimac
Kotisivu Bugatti.com

Vuonna 1968 yhtiö päätyi Snecman haltuun.[1]

Vuonna 1998 Volkswagen Group osti Bugattin jäänteet ja perusti Bugatti Automobilesin.

Historia

muokkaa
 
Kaksi Bugattia. Vasemmalla malli T 37, oikealla T 43.

Bugatti on valmistanut loistoautoja ja ennen kaikkea pystynyt kaupallistamaan kilpa-autonsa rikkaiden ja ostokykyisten käyttöautoiksi. Merkki on saavuttanut myös suurta mainetta maailman kilparadoilla. Merkki katosi markkinoilta toisen maailmansodan päättymisen myötä. Kahdesti merkki on yrittänyt uutta tulemista, ja tällä hetkellä se on Volkswagen-konsernin omistuksessa.

Ettore Bugattin aika

muokkaa
 
Bugatti 57SC Gangloff Drop Head Coupe (1937)

Milanolaiseen taiteilijaperheeseen syntynyt Ettore Bugatti perusti yrityksensä Molsheimiin Elsassissa (joka kuului tuolloin vielä Saksalle) joulukuussa 1909. Sitä ennen hän oli työskennellyt De Dietrichin tehtailla Niederbronnissa Elsassissa, Hermes-tehtailla Strasbourgissa yhteistyössä Emile Mathisin kanssa ja myös Deutzin tehtailla Kölnissä.[2]

Hänen ensimmäisenä valmistamansa auto, malli 13, saavutti suurta menestystä kilpailuissa huolimatta moottorin pienestä iskutilavuudesta, jota kompensoivat ajoneuvon keveys ja erinomaiset ajo-ominaisuudet.

Ensimmäisen maailmansodan aikana Ettore Bugatti toimi Ranskan hyväksi valmistamalla lentokoneisiin moottoreita, joissa kahdesta V8-moottorista oli yhteen liittämällä tehty V16-moottoreita. Vuonna 1924 hän esitteli Lyonin kilpailuissa kuuluisan malli 35:n, joka saavutti kaikkiaan yli 2 000 voittoa autokilpailuissa. Tämä ennätys on pysynyt ylittämättömänä.

Vuonna 1929 Bugatti esitteli mallin 41 ”Royale”. Kuudesta valmistetusta ajoneuvosta vain kolme myytiin, ja loput kolme Ettore säilytti itsellään. Mallin 41 moottori, joka oli sylinteritilavuudeltaan 12,7 litraa, soveltui hyvin moottorijuniin, joita Bugatti valmisti vuodesta 1931 lähtien. Nämä moottorijunat pelastivat autotehtaan suuren talouslaman vaikeuksista 1920- ja 1930-lukujen vaihteessa.

 
Bugatti Malli 59 Grand Prix (1933)

Bugatti voitti kahdesti Le Mansin 24 tunnin kilpa-ajon. Kuljettajina toimivat vuonna 1937 Jean-Pierre Wimille yhdessä Robert Benoistin kanssa ja vuonna 1939 Wimille yhdessä Pierre Veyronin kanssa.

 
Bugatti 57SC Gangloff Drop Head Coupe (1937)

Autoja valmistettiin yleensä vain muutama kappale kutakin mallia, ja kaikkein tunnetuimmat olivat malli 35 ”Grand Prix” ja sen muunnokset malli 41 ”Royale”, malli 55 ”de Sport” ja malli 57, joka saavutti suurimman kaupallisen menestyksen. Tehtaan kokonaistuotanto oli noin 7 900 autoa, joista tänään on jäljellä noin 2 000 kappaletta keräilijöiden omistuksessa.

Ettore Bugatin tehtaiden tuotantoon kuuluivat myös moottorijunat ja lentokone, joka ei tosin koskaan lentänyt. Hänen poikansa Jean Bugatti kuoli 11. elokuuta 1939 lähellä tehtaita koeajaessaan malli 57C:tä. Hän oli kuollessaan 30-vuotias. Toisen maailmansodan aiheuttamat vaikeudet raunioittivat yrityksen, ja Ettore kuoli 21. elokuuta 1947.

Bugatti Automobili SpA

muokkaa

Vuonna 1987 italialainen yrittäjä Romano Artioli hankki oikeudet Bugatin nimeen ja perusti Bugatti Automobili Span.[3] Hän rakennutti tehtaan Campogallianoon, Italiaan, lähelle Modenaa eli kaupunkia, jossa valmistetaan eräitä kuuluisimpia italialaisia urheiluautoja – Ferrareja, De Tomasoja, Lamborghineja ja Maserateja.

Vuonna 1989 olivat valmiina suunnitelmat, jotka oli laatinut Lamborghini Miuran ja Lamborghini Countachin suunnittelijana tunnettu Paolo Stanzani. Ensimmäinen uudestisyntyneen merkin auto esiteltiinkin Ettore Bugattin 110-vuotissyntymäpäivänä 15. syyskuuta 1991. Auto sai nimekseen EB110. Myöhemmin yritys suunnitteli neliovista EB112-luksusautoa, ja se esiteltiinkin konseptiasteella.

Loistokkaiden autojen historia jäi kuitenkin lyhyeksi. Vuonna 1993 Artioli osti kuuluisan Lotuksen tehtaat tarkoituksenaan myydä uuden, kahta autohistorian tunnettua kilpa-autoa valmistavan yrityksen osakkeita julkisesti. Tästä ei kuitenkaan tullut mitään, sillä ajankohdan suuri taloudellinen lama ei innostanut sijoittajia, ja yritys ajautui vararikkoon ennen kuin sen loistomalli EB112 ehti tulla markkinoille vuonna 1996.

Bugatti VW-konsernissa

muokkaa
Pääartikkeli: Bugatti Automobiles
 
Bugatti Veyron

VW-konserni osti oikeudet valmistaa autoja Bugatin nimellä. Yhtymä pyysi ItalDesigniä valmistamaan prototyypin Bugatti E118, jossa olisi V16-moottori ja jonka moottori kehittäisi vähintään 414 kW:n tehon. Vuonna 2000 luotiin yhtiö Bugatti Automobiles S.A.S., ja Bugatti Veyron 16.4 valmistui. Autossa on tehoa 746 kW eli 1001 hv, ja se yltää 407 km/h nopeuteen. Autoa on tämän jälkeen kehitelty, ja se on kaupallisessa tuotannossa. Autossa on V16-moottorin sijaan VW-konsernin suunnittelema 8-litrainen W16-moottori. Hintaa autolla on Yhdysvalloissa 1,4 miljoonaa dollaria eli noin 1 060 000 euroa.

Kokoelmat

muokkaa

Historiallisia Bugatti-malleja on jäljellä 2 000 kappaletta. Suurin Bugatteja käsittävä kokoelma on Mulhousessa Ranskassa lähellä merkin tuotantolaitoksia. Tekstiiliteollisuudessa toimineet veljekset Hans ja Fritz Schlumpf keräsivät kaikilta ulkopuolisilta salassa valtavan kokoelman erilaisia ajoneuvoja. Eritoten he olivat kiinnostuneita Bugateista. Heidän oma korjaamonsa vastasi autojen kunnostamisesta. Kun tehdas teki konkurssin vuonna 1975, joutui kokoelma lopulta valtion haltuun, ja siitä tehtiin kansallinen automuseo.

Lähteet

muokkaa
  1. Hispano Suiza globalsecurity.org. Viitattu 28.7.2018.
  2. Creator of automobiles that are considered pure art Automotive News Europe.
  3. 1987 Chronicle Unique Cars and Parts.

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Bugatti, L'Ebe: The Bugatti Story. Souvenir Press, 1967. B0006BRP9W

Aiheesta muualla

muokkaa