Biblia (raamatunkäännös)
Biblia, Se on: Coco Pyhä Ramattu, Suomexi oli ensimmäinen koko Raamatun suomennos, joka julkaistiin vuonna 1642 Ruotsin luterilaisen valtionkirkon käyttöön Suomessa. Nykyisin sanalla Biblia viitataan ennen kaikkea käännöksen nuorimpaan vuoden 1776 laitokseen, jota on kutsuttu myös Vanhaksi kirkkoraamatuksi.[2][3] Sen korvasi virallisessa käytössä uudempi käännös vuosina 1933 ja 1938.[2]
| Biblia | |
|---|---|
| Biblia, Se on: Coco Pyhä Ramattu, Suomexi[1] | |
 Ensimmäisen painoksen nimilehti vuodelta 1642 |
|
| Kieli | vanha kirjasuomi |
| Kokonaan julkaistu | 1642 |
| Uudistetut laitokset | 1685 • 1758 • 1776 |
| Tekstilähde | Textus Receptus (UT) |
| Suuntaus | luterilaisuus |
 Lue lisää artikkelistaRaamattu |
|
Ruotsin valtionhoitajana toiminut Kaarle-herttua asetti komitean suomenkielisen raamatunkäännöksen laatimiseksi vuonna 1602.[3] Käännöksen teksti perustui osittain Mikael Agricolan 1500-luvulla laatimiin Uuden testamentin ja Vanhan testamentin osien käännöksiin.[2][3] Ensimmäinen painos tuotettiin Tukholmassa vuonna 1642, mutta siitä vain hieman yli puolet toimitettiin Suomeen. Ensimmäinen kieliasultaan uudistettu laitos oli vuonna 1685 Turussa painettu Gezeliuksen Raamattu eli niin sanottu Sotaraamattu. Uudistetut laitokset toimitettiin jälleen vuosina 1758 ja 1776. Näistä jälkimmäisestä otettiin uusia painoksia 1900-luvun alkuun asti.[3]
Biblian syntyvaiheet
muokkaaKaarle-herttua oli asettanut vuonna 1602 piispa Sorolaisen johtaman komitean kääntämään Raamatun suomeksi.[4] Kun kuitenkin komitean keskeinen jäsen, Turun koulun rehtori Marcus Henrici Helsingius kuoli jo vuonna 1609 ja kun yleinen poliittinen ilmapiiri ajoi piispa Sorolaisen vaikeuksiin, jäi työ keskeneräiseksi.
Piispa Isaacus Rothovius jakoi heti Turkuun tultuaan Raamatun kirjoja eri papeille käännettäväksi.[5] Käännöstyön kiirehtiminen on ymmärrettävää, sillä toisaalta oli saatava Jumalan sana kansankielellä luettavaksi ja toisaalta Kustaa II Aadolfin ruotsinkielinen kirkkoraamattu oli ilmestynyt vuonna 1618.[6] Piispa saattoi ilmoittaa kuninkaalle vuonna 1630, että ensimmäinen suomenkielinen kokoraamattu oli valmis ja odotti painatustaan.[7]
Painotyö lykkääntyi ilmeisesti Saksan sodan vuoksi, eikä käännöksen laatuunkaan oltu täysin tyytyväisiä.[8] Nimenomaisesti Rothoviuksen ansiosta hanke ei päässyt unohduksiin[9], ja vuoden 1636 valtiopäivillä asia oli uudelleen esillä.[10] Samoin vuonna 1638, jolloin piispa uudisti pyyntönsä ja hallitus asetti suomennoskomitean, puheenjohtajana Turun kirkkoherra Eskil Petraeus.[11] Muut jäsenet olivat Piikkiön kirkkoherra Gregorius Favorinus, Maskun rovasti Henrik Hoffman sekä Turun Akatemian pyhien kielten professori Martinus Stodius.[12] Komitean saamissa ohjeissa vaadittiin paitsi puhdasta suomea, “jota kaikkialla Suomessa pystytään hyvin ymmärtämään”, myös nimenomaan alkukielen mukaista käännöstä, jonka kuitenkin tuli vastata Martti Lutherin tekemän käännöksen tulkintoja.[13] Komitean työ ilmeisesti pohjasi suurelta osalta aiempaan käännökseen, [14] sillä jo syksyllä 1640 tukholmalainen kirjanpainaja Henrik Keyser aloitti painatuksen.[15] Kokoraamattu valmistui vuonna 1642[16] ja käännöstyön tehneille neljälle kirkonmiehelle annettiin palkaksi koko manttaalin talo elinikäiseksi läänitykseksi ja yhdet kirkonkymmenykset.[17]
Raamattua painettiin 1 200 kappaletta, joista 750 tuli Suomeen.[18] Kun koristeellinen kirja oli valmis, tajuttiin Suomessa tapahtuman merkitys ja tämän johdosta 31. heinäkuuta 1642 jokaisessa kirkossa pidettiin kiitosjumalanpalvelus.[19] Piispa Rothovius velvoitti papistoa hankkimaan Raamatun jokaiselle suomenkieliselle seurakunnalle[20] kymmenen riikintaalerin sakon uhalla.[21]
Biblian käyttö nykyisin
muokkaaBiblia on edelleen käytössä joillain konservatiivisilla herätysliikkeillä, kuten vanhoillislestadiolaisilla, esikoislestadiolaisilla ja rukoilevaisilla, koska heidän mielestään Raamatun alkuperäinen sanoma välittyy siitä paremmin kuin uudemmista käännöksistä. Vanhoillislestadiolaiset eivät hyväksyneet 1930-luvulla ilmestyneitä käännöksiä käytettäväksi omissa tilaisuuksissaan, mutta he ovat kuitenkin hyväksyneet uusimman käännöksen vuodelta 1992, jonka valmistelussa oli mukana runoilija-pappi Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksestä, ja käyttävät myös sitä.[22]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ https://vvks.it.helsinki.fi/katsaus_vanhaan_kirjallisuuteen/3_1640-1700/index.html Viitattu 20.7.2024
- ↑ a b c Raamattu 1933/-38 (KR38) Tietoa raamatunkäännöksistä. Raamattu.fi: Suomen Pipliaseura. Viitattu 8.7.2024.
- ↑ a b c d Vesa Järvinen: Suomenkielisen Raamatun historiaa Itä-Hämeen Museo. Viitattu 8.7.2024.
- ↑ Parvio, s. 255.
- ↑ Laasonen, s. 56
- ↑ Luukko, s. 341
- ↑ Parvio, s. 256
- ↑ Laasonen 1991: 56.
- ↑ Laasonen, s. 57
- ↑ Parvio, s. 257.
- ↑ Parvio, s. 258
- ↑ Heininen, Simo: Favorinus, Gregorius Matthiae (K 1660) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 18.7.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 25.12.2015.
- ↑ http://sokl.joensuu.fi/aineistot/aidinkieli/kirjasuomi/biblia.html (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Parvio, s. 259
- ↑ Luukko, s. 342.
- ↑ Parvio, s. 260
- ↑ Luukko, s. 343.
- ↑ Parvio, s. 262.
- ↑ Parvio, s. 261.
- ↑ Parvio, s. 263.
- ↑ Luukko, s. 345
- ↑ Suviseurat 2007: Suviseurasanasto: raamatunkäännös (Arkistoitu – Internet Archive). Viitattu 23.6.2009.
Kirjallisuutta
muokkaa- Biblia: Se on: Coco Pyhä Ramattu Suomexi: Pääramattuin hebrean ja grecan jälken: Esipuhetten, marginaliain, concordantiain, selitösten ja registerein cansa. (Näköispainos. Alkuteos julkaistu: Stockholmis Henrich Keisarilda [Henrik Keyser], 1642. – Tämä ensimmäisen suomalaisen Raamatun näköispainos on noin kahteen kolmannekseen pienentäen jäljennetty WS:n 1942 julkaisemasta näköispainoksesta) Helsinki: SKS, 1971.
- Parvio, M.: Isaacus Rothovius Turun piispa. (Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 60) Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1959.
- Luukko, A.: Suomen historia 1617–1721. Werner Söderström osakeyhtiö, 1967.
Aiheesta muualla
muokkaa- Biblia
- Finbible. Suomalaiset Raamatunkäännökset 1933–1938, 1776, 1642 apokryfikirjoineen sekä Se Wsi Testamenti 1548 ja Vanha Testamentti 1552 (niiltä osin kuin käännös on tuolloin tehty).