Aliupseeri

Aliupseeri on sotilasarvoltaan upseereiden ja miehistön väliin sijoittuva sotilasjohtaja. Aliupseerit lukeutuvat alipäällystöön.

Aliupseerien tehtävät vaihtelevat eri asevoimissa. Yleensä niihin liittyy ammatti- tai opistotasoinen koulutus, jonka turvin hoidetaan joko työnjohdollisia tai erityistä ammattitaitoa vaativia sotilastehtäviä. Yleensä ryhmänjohtajat ja huollon toimihenkilöt ovat arvoltaan aliupseereita. Aliupseerin arvossa palvelevat yleensä myös sellaiset sotilaat, joiden tehtävät vaativat selkeästi tavanomaista miehistökoulutusta suurempaa ammattitaitoa tai tehtävä on operatiivinen, vaikka näillä ei olisikaan alaisia tai alaiset ovat oman työn ohella olevia sotilaita tai siviileitä. Esimerkiksi Suomen puolustusvoimien aseseppä- ja elektroniikka-aliupseerit, pelastusaliupseerit ja pelastusmestarit ovat näitä tehtäviä. Vanhemmat aliupseerit palvelevat yleensä kouluttajina tai esikuntien käytännön tehtävissä.

Monissa armeijoissa ero upseerikunnan ja aliupseeriston välillä voi olla suuri ja nousu upseeristoon hankalaa. Suomessa aliupseerit voivat hakea upseerikoulutukseen yleisen korkeakoulukelpoisuuden täyttyessä ja suoritettuaan hyväksytysti valinta- ja soveltuvuuskokeet sekä edetä valmistuttuaan upseerin uralla näyttöjensä perusteella.

Aliupseerit Suomen puolustusvoimissa

Suomen puolustusvoimien aliupseerikurssien suorittaneille myönnetään aliupseerin risti.

Suomen Puolustusvoimissa aliupseereiden sotilasarvot ovat:

• sotilasmestari
• ylivääpeli / ylipursimies (merivoimat)
• vääpeli / pursimies (merivoimat)
• ylikersantti
• upseerikokelas (palvelusarvo, rinnastetaan kersanttiin)
• kersantti
• upseerioppilas (palvelusarvo, rinnastetaan alikersanttiin)
• alikersantti
• sotilasammattihenkilö (palvelusarvo)

Historiallinen kehitys

Suomen vanhan väen sekä sisällissodan valkoisessa armeijassa termi aliupseeri oli oma sotilasarvonsa. Aliupseerin sotilasarvo oli käytössä Jääkäripataljoona 27:ssä palvelleilla, joita ylennettiin 11. helmikuuta 1918 tähän arvoon 423 miestä. Sisällissodan aikana, 11. huhtikuuta 1918 annetuissa ensimmäisissä virallisissa sotilasarvomääräyksissä termi aliupseeri oli korvattu termillä kersantti. Sama nimike säilyi heinäkuussa 1918 annetuissa uusissa määräyksissä, mutta mielenkiintoista on että kersantin alapuolelle luotu uusi sotilasarvo sai nimekseen nuorempi aliupseeri.

1920-luvulla vääpeli oli korkein aliupseeriarvo, ja kapitulanttikoulun käyneet kanta-aliupseerit aloittivat palveluksensa kersantteina. Vääpeleiksi ylenivät vain kokeneimmat aliupseerit. Yleneminen vääpeliksi tapahtui silti melko nopeasti ja urakierron pysähtyminen turhautti kyvykkäitä aliupseereita. Toisaalta aliupseereilla ei ollut halukkuutta pyrkiä upseerikoulutukseen. Tilanteen korjaamiseksi 1930-luvulla luotiin erikoismestarin sotilasarvo, joka oli käytössä tietyissä aselajeissa. Erikoismestarit palvelivat aina aselajikohtaisessa arvossa, esimerkiksi panssarimestareina. Sotilasarvon tunnuksena oli kauluslaattaan sijoitettu suurikokoinen poikittainen miekka.

Sotien jälkeen aliupseeriston uralla etemistä edistettiin muuttamalla tiettyihin erikoisaselajeihin rajoittunut erikoismestarin arvo sotilasmestariksi, joka oli käytössä kaikissa aselajeissa. Samalla luotiin uralla etenemisen edistämiseksi uusi ylivääpelin arvo, joka sijoittui vääpelin ja sotilasmestarin välille. Samaan aikaan upseerikunnan urakiertoa tehtiin näkyvämmäksi yliluutnantin sotilasarvon luomisella.

Aliupseerikunta taisteli 1960-luvulla voimakkaasti saadakseen korkeamman aseman, koulutuksen ja palkkauksen. Tämän seurauksena kanta-aliupseerit muutettiin toimiupseereiksi, joitten urakierto mahdollisti ylenemisen ylikersantista aina yliluutnantiksi (erikoistapauksissa kapteeniksi) saakka.

Sotilasammattihenkilöistä, entisistä värvätyistä, luotiin 1.1.2007 alkaen uusi aliupseerikunta.

Aliupseerien ammattikunta luotiin sotilasammattihenkilöistä ja rekrytoimalla aliupseereita, ensisijaisesti ammattitehtäviin joukkueen kouluttajiksi, sotilapoliisi- ja vartioalalle ja teknisiin tehtäviin. Jatkossa heille koulutetaan opistoupseereiden tehtävät jotka kaikki tulevat aliupseeriston hoidettavaksi siirtymävaiheen aikana/opistoupseereiden poistuessa.

Aliupseerikunta

Aliupseerilta edellytetään toisen asteen koulutusta eli ammatillisen perustutkinnon tai lukion suorittamista. Miehiltä vaaditaan suoritettua varusmiespalvelusta ja naisilta vapaaehtoista asepalvelusta. Aliupseeri- tai reserviupseerikurssin suorittamisesta on tehtävissä etua. Useimmat aliupseerit ovat palvelleet lisäksi sopimussotilaana 6 kuukautta.

Aliupseerien sotilasammatillinen koulutus on täydennyskoulutusta. Perustason (kersantti - ylikersantti), tehtäviin valmiudet antaa sotilasammatilliset opinnot 1. Yleistason tehtäviin (vääpeli - ylivääpeli) valmiudet antaa sotilasammatilliset opinnot 2. Aliupseerien vaativimpiin tehtäväviin (sotilasmestari) antaa valmiudet mestariopinnot.

Aliupseerit nimittää ja ylentää joukko-osaston komentaja, joka kantaa vastuun joukko-osastonsa aliupseeriston kehittämisestä. Ylivääpelit ylentää puolustushaaran komentaja ja sotilasmestarit Pääesikunnan päällikkö.

Aliupseereilla on mahdollisuus hakea upseerikoulutukseen.

Edunvalvonta-asioita hoitaa valtakunnallisesti Aliupseeriliitto ja evp-henkilöstön yhteydenpitoa hoitaa Aliupseeriliiton EVP-yhdistys ry.

Reservin aliupseerit

Reservin aliupseereita ovat henkilöt, jotka ovat saaneet varusmiespalveluksen aikana reservialiupseerin koulutuksen. Koulutus käsittää aliupseerikurssin 1.jakson 7 viikkoa ja 2.jakson 9 viikkoa sekä tehtävässä harjaantumisen 23 viikkoa.

Aliupseeriksi koulutettavat valitaan kaikille varusmiehille yhtenäisen peruskoulutuksen näyttöjen ja oman halukkuuden sekä psykologisten testien perusteella.

Reservissä aliupseerin opiskelu upseeriksi on ollut mahdollista vuodesta 2000 alkaen. Tällöin aloitettiin aliupseerista upseeriksi reservissä -kurssit Reserviupseerikoulussa. Näille vapaaehtoisille ja vuoden ajalle sijoituville opinnoille valitaan aliupseereita, jotka ovat sopivia koulutettaviksi upseereiksi ja jotka on suunniteltu sijoitettavan upseerikoulutusta vaativiin sodan ajan tehtäviin.

Opiskelu reservissä upseeriksi edellyttää sitoutumista ja opintojen suorittamista omalla ajalla, verkossa ja lähijaksoilla.

Lähteet

• Lauerma, Matti: Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27 : vaiheet ja vaikutus, s. 806. Porvoo, Helsinki: WSOY, 1966. ISBN puuttuu teoksesta
• Koivisto, Keijo: Tutkimus maailmansotien välillä kanta-aliupseerin ammatin valinneiden sosiaalisesta taustasta. (pro gradu (sosiologia)) Jyväskylän yliopisto, 2002. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla

• Puolustusvoimien tiedote aliupseeriston perustamisesta
• Aliupseeriliitto