Alfonso V (Portugali)
Afonso V Afrikkalainen (port. Afonso V o Africano); (15. tammikuuta 1432 Sintra, Portugalin kuningaskunta – 28. elokuuta 1481, Sintra) oli Portugalin ja Algarven kuningas vuosina 1438–1477.[1][2]
| Afonso V | |
|---|---|
 Afonso V, käsinväritetty aikalaispiirros, Georg von Ehingen (1428-1508) | |
| Portugalin kuningas | |
| Valtakausi | 9. syyskuuta 1438 – 10. marraskuuta 1477 |
| Edeltäjä | Edvard I |
| Seuraaja | Juhana II |
| Sijaishallitsija |
Leonor de Aragon (1438–1439) Pedro (1439–1448) |
| Valtakausi | 15. marraskuuta 1477 – 28. elokuuta 1481 |
| Edeltäjä | Edvard I |
| Seuraaja | Juhana II |
| Syntynyt |
15. tammikuuta 1432 Sintra, Portugali |
| Kuollut |
28. elokuuta 1481 (49 vuotta) Sintra, Portugali |
| Puoliso |
Isabel de Coimbra (1450–1455) Juana la Beltraneja (1475–1481) |
| Lapset |
João Juana Juhana II |
| Suku | Aviz |
| Isä | Edvard I |
| Äiti | Leonor de Aragon |
| Uskonto | roomalaiskatolilaisuus |
| Nimikirjoitus |
 |
Suku
muokkaaAfonso nousi muodolliseksi valtiaaksi jo kuusivuotiaana isänsä Edvard I:n kuoltua vuonna 1438. Edvardin testamentti määräsi Afonson äidin Leonor de Aragonin sijaishallitsijaksi poikansa alaikäisyyden ajaksi, mutta kansankokous valitsikin sijaishallitsijaksi Afonson sedän Coimbran herttua Pedron. Pedron vaikutusvalta kasvoi, kun hän sai järjestettyä avioliiton nuoren Afonson ja tyttärensä Isabelin välille.[1] Pedron ja Edvardin I:n velipuoli, Juhana I:n avioton poika Afonso, joka oli saanut Bragançan herttuan arvonimen, tavoitteli myös sijaishallitsijuutta.[3] Afonson sisar Juana oli Kastilian kuningatar ja Henrik IV:n puoliso. He saivat yhden tyttären, Juana la Beltranejan, jota epäiltiin jonkun muun kuin kuninkaan lapseksi.
Kuningas
muokkaaAfonso V ryhtyi hallitsemaan itse tultuaan täysi-ikäiseksi vuonna 1448. Hän kumosi sijaisvallan aikana asetetut lait, julisti setänsä kapinalliseksi ja kävi verisen Alfarrobeiran taistelun toukokuussa 1449, jossa entinen sijaishallitsija sai surmansa. Bragançan herttuan joukot olivat taistelussa nuoren kuninkaan puolella, ja näin Bragançan sukuhaaran vaikutusvalta kasvoi.[3][2] Afonso oli edelleen vahvasti muitten vaikutukselle altis, ja hän jakoi suosiotaan harkitsemattomasti.[2]
Tämän jälkeen Afonso kiinnitti huomionsa Afrikkaan ja laajensi siellä Portugalin alueita. Hän sai vuonna 1452 paavi Nikolaus V:ltä bullan Dum Diversas, joka valtuutti kuninkaan alistamaan saraseenit ja pakanat orjuuteen. Tätä bullaa käytettiin Portugalin orjakaupan luvallisuuden perustana Länsi-Afrikassa.[4] Pohjois-Afrikassa hän valloitti Alcácer Ceguerin (Ksar es-Seghir) vuonna 1458, epäonnistui valloittamaan Tangerin vuonna 1463, valloitti Arzilan vuonna 1471 ja lopulta valloitti myös Tangerin.[2]
Afrikan jälkeen Afonson huomio kiinnittyi taas Euroopan puolelle. Palattuaan Portugaliin vuonna 1475 hänen kunnianhimonsa johti hänet Kastiliaan, jossa kaksi prinsessaa kiistivät hänen valtaistuimen periytymisensä. Kun Afonso oli avioitunut/kihlautunut kruununtavoittelija Juana la Beltranejan kanssa, hänet julistettiin Kastilian ja Leónin kuninkaaksi. Seuraavana vuonna 1476 Kastilian kuningatar Isabella Katolilaisen puoliso Ferdinand Katolilainen voitti hänen joukkonsa Toron taistelussa maaliskuussa 1476.[2] Hän meni Ranskaan saadakseen Ludvig XI:n apua, mutta joutuessaan Ranskan hallitsijan pettämäksi hän luopui kruunusta poikansa Juhana III:n hyväksi. Palattuaan Portugaliin, hänen poikansa pakotti hänet kuitenkin ottamaan uudelleen hallitsijan toimen, jota hän jatkoi vielä kaksi vuotta.[1] Hän allekirjoitti Alcáçovasin rauhansopimuksen vuonna 1479, jossa hän luopui kaikista vaatimuksista Kastiliaan.[2]
Sen jälkeen hän vaipui syvään melankoliaan ja vetäytyi Sintran luostariin, missä hän kuoli 49-vuotiaana elokuussa 1481.[1] Hän kuoli ennen kuin cortes eli säätykokous ehti kokoontua ratifioimaan hänen kruunusta luopumisensa.[2]
Avioliitot ja jälkeläiset
muokkaaAfonso avioitui 6. toukokuuta 1447 serkkunsa Coimbran herttuatar, infanta Isabelin (1432–1455) kanssa, joka oli infante, Coimbran herttua Pedron, joka toimi Afonson sijaishallitsijana tämän alaikäisyyden aikana ja Urgelin herttuatar Isabella de Aragonin tytär. Isabel oli saanut kattavan, Christine de Pisanin teosten vaikuttaman renessanssihumanistisen koulutuksen.
Heille syntyi oli kolme lasta:
- João, Portugalin prinssi (29. tammikuuta 1451), kuoli alle vuoden ikäisenä
- Juana, Portugalin prinsessa (6. helmikuuta 1452 – 12. toukokuuta 1490), tunnetaan nimellä Portugalin Pyhä Juana tai Pyhä prinsessa Juana, julistettiin autuaaksi vuonna 1693
- Juhana II (3. maaliskuuta 1455 – 25. lokakuuta 1495), seurasi isäänsä Portugalin kuninkaana
Puolisonsa kuoleman jälkeen vuonna 1455 hänellä oli ainakin yksi avioliiton ulkopuolinen lapsi Maria Soares da Cunhan, Afonson ylikamariherra Fernao de Sa Alcoforadon tyttären kanssa:
- Álvaro Soares da Cunha (1466–1557), kuningashuoneen jäsen, Quintas-suvun herra Sao Vicente de Pinheirossa Portossa ja ruttovartioston päällikkö Portossa
Afonso avioitui tai kihlautui toisen kerran Kastilian kuningas Henrik IV:n kuoltua, vuonna 1475 sisarentyttärensä Kastilian prinsessa Juana la Beltranejan kanssa varmistaakseen suvun kunnian ja kruunun pysymisen perheessä, mutta Kastilian perimyssota päättyi kuningattareksi julistautuneen Henrik IV:n sisarpuolen Isabella Katolilaisen voittoon. Afonso haki turhaan Ranskasta tukea kruununperimyskysymyksiin, masentui ja luopui vallasta vuonna 1477 poikansa Juhana II:n hyväksi ja vetäytyi luostariin, missä kuoli vuonna 1481.[1]
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c d e 1911 Encyclopædia Britannica/Alphonso - Wikisource, the free online library en.wikisource.org. Viitattu 14.11.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Afonso V | Portuguese ruler, 15th century | Britannica www.britannica.com. Viitattu 14.11.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Eric Solsten, toim.: Intradynastic Struggle Portugal: A Country Study.. 1993. GPO for the Library of Congress. Viitattu 11.4.2018.
- ↑ Popes For Slavery Romancatholism.org. Arkistoitu 20.12.2007. Viitattu 30.12.2007.
|
Edeltäjä: Edvard I |
Portugalin kuningas 1438–1477 |
Seuraaja: Juhana II |