Abu Nidal
Abu Nidal (arab. أبو نضال, ʾAbū Niḍāl; toukokuu 1937[1]–16. elokuuta 2002), oik. Sabri Khalil al-Banna,[2] (arab. صبري خليل البنا, Ṣabrī Ḫalīl al-Bannā) oli palestiinalainen poliittinen johtaja, palkkasoturi ja Fatahin vallankumousneuvoston (arab. فتح المجلس الثوري, Fatḥ al-majlis aṯ-ṯawriyy) perustaja. Fatahin vallankumousneuvosto tunnettiin myös Abu Nidal -järjestönä (ANO).[3] Valtansa huipulla 1970- ja 1980-luvuilla Abu Nidalia eli ”taistelun isää” [4] pidettiin laajalti maailman vaarallisimpana terroristijohtajana.[5]
ANO perustettiin vuonna 1974 sen jälkeen kun Abu Nidal ja Jasser Arafatin Palestiinan vapautusjärjestöön kuuluva Fatah-siipi olivat riitaantuneet. PLO erotti Abu Nidalin jäsenistöstään ja tuomitsi tämän poissaolevana kuolemaan.[6] Abu Nidalin alettua toimia freelancerina uskotaan, että hän oli määrännyt 20 eri maassa iskuja, joissa kuoli tai haavoittui yli 900 ihmistä.[7]
Järjestön tunnetuimpiin iskuihin kuuluivat vuonna 1985 israelilaisen lentoyhtiö El Al -lipunmyyntitiskillä tapahtuneet iskut Rooman ja Wienin lentoasemilla, kun neljä aseistautunutta palestiinalaista terroristia alkoi tulittaa matkustajia lähes samanaikaisesti molemmissa maissa. Iskuissa kuoli 18 ihmistä ja 138 haavoittui.[8][9] Abu Nidalin elämäkerran kirjoittaja Patrick Seale kirjoitti, että iskujen ”mielivaltaisesta raakuudesta oli helppoa tunnistaa ne tyypillisiksi Abu Nidal -iskuiksi”.[10]
Abu Nidal kuoli saamiinsa 1–4 ampumahaavaan Bagdadissa elokuussa 2002. Palestiinalaiset lähteet uskoivat tappokäskyn tulleen Saddam Husseinilta sen jälkeen kun hänelle esitettiin todisteet Nidalin osuudesta Irakin hallinnon syrjäyttämissuunnitelmiin. Irakin sisäinen turvallisuuspalvelu oli luultavasti Nidalin murhan takana. Abu Nidal oli yksi maailman etsityimmistä miehistä. Hänen uskotaan olleen mukana järjestämässä satoja ihmisiä tappaneita iskuja pariinkymmeneen eri maahan.[11], vaikka Irakin hallitus väitti Nidalin kuolleen oman käden kautta.[12] The Guardian kirjoitti Nidalista tämän kuoleman paljastettuaan: ”Hän oli patriootti, josta tuli psykopaatti. Hän palveli vain itseään, vain omia kieroutuneita tarpeitaan, jotka ajoivat hänet kammottaviin rikoksiin. Hän oli palkkasoturien palkkasoturi.”[13]
Lähteet
muokkaaYleiset lähteet
muokkaa- Kullberg Anssi, toim: Suomi Terrorismi Supo. WSOY, 2011. ISBN 978-951-0-38557-7
Viitteet
muokkaa- ↑ The Guardianin mukaan Abu Nidal oli syntynyt vuonna 1939; The Timesin mukaan 1940 ja Jerusalemin heprealainen yliopiston Trumanin instituutin mukaan 1934. Issam Sartawi kertoi Yossi Melmanille, että Nidalin syntymävuosi oli 1936. Melman päättyi siihen, että vuosi oli 1937.
- ↑ Yossi Melmanin mukaan on jonkin verran erimielisyyttä nimestä. Daily Telegraph väittää nimen olevan Hasan Sabri al-Banna, kun taas Middle East International väittää sen olevan Muhammad Sabri al-Banna. Mossadista kertovan kirjan kirjailija Stewart Stevenin mukaan Nidalin syntymänimi oli joko Sabri Khalil al-Banna tai Mazan Sabri al-Banna. Khalil oli hänen isänsä nimi, ja arabiperinteen mukaan isännimi lisätään pojan nimeen. Al-Banna tarkoittaa ”rakentajaa”. (Melman, Yossi. The Master Terrorist: The True Story Behind Abu Nidal, Mama Books, 1986, s. 44–45.) Hänet myös tunnettiin nimillä Amin al-Sirr ja Sabri Khalil Abd Al Qadir.
- ↑ Fatah käytti useita eri nimiä riippuen siitä, missä se teki iskun, esimerkiksi Fatahin vallankumousneuvosto; Palestiinan kansallisen vapautuksen liike; Musta kesäkuu; Musta syyskuu; Vallankumoukselliset arabiprikaatit; Sosialistimuslimien vallankumouksellinen järjestö; Egyptiläinen vallankumous; Vallankumouksellinen Egypti; Al-Asifa (Myrsky), jota myös käytti Fatah; Al-Iqab (Rangaistus); ja Arabien nationalistinen nuorisojärjestö. Fatahin kaikista nimistä käytetyin lienee Abu Nidal –järjestö tai Abu Nidal –ryhmä. (Melman, Yossi 1986, s. 213.)
- ↑ Melman, Yossi. The Master Terrorist: The True Story Behind Abu Nidal, Mama Books, 1986, s. 53.
- ↑ Katso muun muassa:
- MacAskill, Ewen & Nelsson, Richard. "Mystery death of Abu Nidal, once the world's most wanted terrorist", The Guardian, 20. elokuuta 2002.
- Melman, Yossi. The Master Terrorist: The True Story Behind Abu Nidal, Mama Books, 1986, s. 4.
- Davison, Phil & Nundy, Julian. "Terrorist groups on call to aid Baghdad's global war," The Independent, 30. syyskuuta 1990.
- McLaughlin, Abraham. "A matter of ethics for cloak-and-dagger set", The Christian Science Monitor, 5. lokakuuta 2001.
- "Abu Nidal Organization", Council on Foreign Relations, lokakuu 2005.
- "Council Decision", Council of the European Union, 21. joulukuuta 2005.
- ↑ Suomi Terrorismi Supo, 2011 sivut 180-192
- ↑ Abu Nidal Organization. Country Reports on Terrorism, 2004. Yhdysvaltain ulkoministeriö. Web Archive 2005.
- ↑ ABU NIDAL ORGANIZATION (ANO) ATTACKED AIRPORTS & AIRLINES TARGET (DEC. 27, 1985, ITALY) Incident Profiles. 3.4.2001. MIPT Terrorism Knowledge Base. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 27.12.2021. (englanniksi)
- ↑ ABU NIDAL ORGANIZATION (ANO) ATTACKED AIRPORTS & AIRLINES TARGET (DEC. 27, 1985, AUSTRIA) Incident Profiles. 3.4.2001. MIPT Terrorism Knowledge Base. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 27.12.2021. (englanniksi)
- ↑ Seale, Patrick. Abu Nidal: A Gun for Hire. Hutchinson, 1992, s. 243.
- ↑ Whitaker, Brian. "Mystery of Abu Nidal's death deepens", The Guardian, 22. elokuuta 2002.
- ↑ "Abu Nidal 'found dead'". BBC News, August 19, 2002.
- ↑ Hirst, David. "Abu Nidal", The Guardian, 20. elokuuta 2002.