Aikuisrock

Aikuisrockiksi (engl. adult-oriented rock tai album-oriented rock, AOR) kutsutaan yleensä rockia, jota keski-ikäiset muusikot tekevät samanikäiselle yleisölle. Kaikkea keski-ikäisten ihmisten tekemää tai kuuntelemaa rockia ei kuitenkaan pidetä aikuisrockina. Toisaalta aikuisrockinkin tekijät voivat olla iältään vielä nuorempia aikuisia eikä aina aktiivisin kuuntelijapolvi keskimäärin kovin varttunutta.

Enemmän kyse voi olla siitä, että musiikillisesti melko samana pysyneet yhtyeet tai artistit ajan mittaan muuttuvien mittapuiden mukaan luokitellaan kevyemmäksi musiikiksi kuin tuoreeltaan, etenkin siinä vaiheessa kun varsinainen kulta-aika on takana päin ja aktiivisin kuuntelijapolvi jo aikuista. Toisilla enemmän on tapahtunut muutosta tyypillisesti siinä vaiheessa kun ikää on vähän enemmän, toisin päinkin mahdollista.

Aikuisrockyhtyeinä on pidetty esimerkiksi 1980-luvun menestyjistä melodisempia ja rauhallisempia kitararockyhtyeitä Dire Straitsia sekä Foreigneria ja syntetisaattorisoundiin enemmän nojaavaa Totoa. Myös Eric Claptonin myöhempää tuotantoa on luonnehdittu aikuisrockiksi kevytsointisena ja klassisia vaikutteitakin suosivana. Clapton aloitti uransa 1960-luvulla tekemällä rajuhkoa kitarapainotteista nuorisomusiikkia, mutta vanhentuessaan hidastui aikuisempaan suuntaan. Esimerkiksi Iron Maiden ja Ozzy Osbourne eivät ole 2000-luvulla niin raskaaksi ja vakavaksi koettua heavyrockia kuin 1980-luvulla. Metallica on samanaikaisista palannut uudelleen rajumpaan sointiin. Samoin Pink Floyd oli 1960-70-lukujen yleensä musiikillisesti lahjakkaista ja laulelmatyyppisistä progeyhtyeistä 1970-luvun lopulla samaistuva uuteen punktyyliseen sointiin, jossa musiikki raskaampaa ja nopeampaa, melodia vähäisempää ja sanoitukset puhuttelevampia.

Suomalaisista yhtyeistä ja artisteista muun muassa Hector on ollut hänkin 1970-luvun mittapuulla rocklaulaja vaikka myöskin Juice Leskinen on varsinkin 1980-luvun lauluillaan myös aikuisen yleisön löytänyt nopeasti. Eppu Normaali myös aloittaessaan 1970-luvulla leimautui punk-yhtyeeksi mutta ensimmäisinä vuosina ilmaisu muuttui vähitellen rauhallisemmaksi rockiksi. Leevi and the Leavings ja J Karjalainen ovat olleet jo alun perin enemmän iskelmän ja rockin välimaastoon onnistuneesti asettuvia nimiä joilla myös aikuista yleisöä.

Musiikilliset erityspiirteet

Aikuisrock ei selvästi eroa rockmusiikin muista tyyleistä, mutta sitä pidetään rauhallisena, vakavana ja varttuneita ihmisiä askarruttavia teemoja käsittelevänä. Useimmiten musiikki on tyyliltään keventynyt nuorison kuuntelemaan kiihkeämpään rockiin verrattuna, jopa iskelmän puolelle. Yksi aikuisrockin määritelmä on myös, että se on "rockia ilman kapinaa."