Enlil
Enlil (Herra Tuuli), joka tunnetaan myös nimellä Nunamnir oli yksi Mesopotamian pantheonin vaikutusvaltaisimmista jumalista. Häntä luonnehditaan nuolenpäälähteissä muun muassa epiteeteillä mahtava vuori, kuningas, isä ja luoja. Hänet kuvataan monissa teksteissä jumalaksi, joka toimeenpani jumalten kokouksen päätöksen. Mesopotamian mytologian antaman kuvan perusteella häntä voidaan pitää jumalana, jolla oli valta päättää ihmisten ja valtakuntien kohtaloista.[1]
Enlil oli Taivaan jumala Anun jälkeläinen ja hänet kuvataan myös Aruru-jumalan veljeksi. Enlil oli alkuaan "tuulien herra" ja sai aikaan myös jokiveden tulvimisen. Kun maailma sitten jaettiin taivaaseen, maahan ja veteen, tuli Enlilistä "maiden herra", joka asui korkeilla vuorilla. Enlil ei ollut suopea ihmisille, ja hän loi lohikäärmeen pitääkseen heitä kurissa ja myöhemmin hän sai aikaan myös vedenpaisumuksen. Enlilin lapsia olivat muun muassa rakkauden ja sodan jumalatar Ištar, säänjumala Adad (Iškur), kuunjumala Nanna-Suen (Sîn) ja auringonjumala Šamaš. Hänen vaimonsa oli ilman jumalatar Ninlil.[2][3]
Enlil oli Nippurin kaupunginjumala ja hänen temppelinsä nimi oli Ekur (vuoritalo).[2] Enlilin asema heikkeni toisen vuosituhannen aikana, koska Babylonin kaupunginjumala Marduk nosti asemaansa voimakkaasti Mesopotamian alueella. Mardukin korottaminen pantheonin pääjumalaksi kuvataan teoksessa Enuma Eliš.
Katso myös
Lähteet
- Black, Jeremy & Green, Anthony: Gods, Demons and Symbols of Ancient Mesopotamia. University of Texas Press, 2006. (englanniksi)
- Jacobsen, Thorkild: The Treasures of Darkness: A History of Mesopotamian Religion. Yale University Press, 1976. (englanniksi)
- Bottéro, Jean: Religion in ancient Mesopotamia. University of Chicago Press, 2001. (englanniksi)
Viitteet
- ↑ Jacobsen, Thorkild (1976) The Treasures of Darkness: A History of Mesopotamian Religion. Yale University Press: New Heaven. s. 98-104.
- ↑ a b Black, Jeremy & Green, Anthony (2006)Gods, Demons and Symbols of Ancient Mesopotamia. University of Texas Press: Austin. s. 76
- ↑ Grimberg, Carl: Kansojen historia. Osa 2. Etu-Aasia-Kreikka, s. 44-45. WSOY, 1980. ISBN 951-0-09730-6