Sanni Grahn-Laasonen
Sanni Kaisa Grahn-Laasonen (s. 4. toukokuuta 1983 Forssa) on suomalainen poliitikko. Grahn-Laasonen oli Sipilän hallituksen opetusministeri vuosina 2015–2019. Hän on kokoomuksen kansanedustaja vuodesta 2011. Grahn-Laasonen toimi myös kulttuuriministerinä vuosina 2015–2017 mutta menetti tämän aseman perussuomalaisten Sampo Terholle. Grahn-Laasonen oli Stubbin hallituksen ympäristöministeri 2014–2015.[2]
| Sanni Grahn-Laasonen | |
|---|---|
 Sanni Grahn-Laasonen, 2017 |
|
| Suomen opetusministeri | |
|
Sipilän hallitus
5.5.2017–6.6.2019 |
|
| Edeltäjä | Krista Kiuru |
| Seuraaja | Li Andersson |
| Suomen opetus- ja kulttuuriministeri | |
|
Sipilän hallitus
29.5.2015–5.5.2017 |
|
| Edeltäjä |
Pia Viitanen (Kulttuuri- ja asuntoministeri) |
| Seuraaja |
Sampo Terho (Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri) |
| Suomen ympäristöministeri | |
|
Stubbin hallitus
26.9.2014–29.5.2015 |
|
| Edeltäjä | Ville Niinistö |
| Seuraaja | Kimmo Tiilikainen |
| Kansanedustaja | |
|
20.4.2011–
|
|
| Ryhmä/puolue | Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmä |
| Vaalipiiri | Hämeen vaalipiiri |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. toukokuuta 1983 Forssa |
| Puoliso | Arttu Laasonen (2009–) |
| Tiedot | |
| Puolue | Kansallinen Kokoomus |
| Koulutus | valtiotieteiden maisteri (2011) |
| Uskonto | evankelis-luterilainen[1] |
| Aiheesta muualla | |
| sannigrahnlaasonen.fi | |
Grahn-Laasonen on Forssan kaupunginvaltuuston ensimmäinen varapuheenjohtaja. Hän on myös kokoomuksen varapuheenjohtaja.
Poliittinen toiminta
Grahn-Laasonen toimi Suomen Lukiolaisten Liiton liittohallituksessa vuonna 2002 ja liiton varapuheenjohtajana 2003.[3]
Grahn-Laasonen valmistui valtiotieteiden maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2011.[2] Hän on työskennellyt toimittajana, uutispäällikkönä ja Tukholman-kirjeenvaihtajana Iltalehdessä. Hän toimi Alexander Stubbin lehdistöavustajana tämän ulkoministerikaudella.[4]
Eduskuntaan Grahn-Laasonen valittiin 5 866 äänellä Hämeen vaalipiiristä vuoden 2011 vaaleissa.[5] Ennen ministeriyttä hän oli työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan sekä sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen ja Kelan valtuutettu.[2] Joulukuussa 2012 Grahn-Laasonen jätti Ylen ja Veikkauksen välisestä yhteistyöstä kirjallisen kysymyksen, mistä syntynyt keskustelu johti toukokuussa 2013 Viestintäviraston päätökseen kieltää lottoarvonnan esittäminen Ylen kanavilla.[6]
Vuoden 2012 kunnallisvaaleissa Grahn-Laasonen valittiin Forssan kaupunginvaltuustoon 378 äänellä.[7] Kaudella 2013–2016 hän oli kaupunginvaltuuston ensimmäinen varapuheenjohtaja[8] ja Hämeen maakuntavaltuuston puheenjohtaja[9]. Maakuntavaltuuston puheenjohtajuuden Grahn-Laasonen jätti 2014 valtioneuvoston jäsenyyden aiheuttaman mahdollisen esteellisyyden vuoksi[10].
Keväällä 2014 Grahn-Laasonen toimi Henna Virkkusen kampanjapäällikkönä eurovaaleissa.[11] Kesäkuun 2014 puoluekokouksessa hänet valittiin kokoomuksen kolmanneksi varapuheenjohtaksi.[12] Syyskuussa 2014 Grahn-Laasonen nousi ympäristöministeriksi vihreiden erottua hallituksesta.[13] Kevään 2015 eduskuntavaaleissa Grahn-Laasonen valittiin jatkokaudelle 7 556 äänellä.[14] Hänet valittiin Sipilän hallituksen opetus- ja kulttuuriministeriksi. Hänen kaudellaan keskustelua ovat herättäneet erityisesti koulutusleikkaukset.[15]
Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Grahn-Laasonen uusi kansanedustajan paikkansa saatuaan kaikkiaan 7 419 ääntä.[16]
Näkemyksiä
Grahn-Laasonen on kritisoinut valtion harjoittamaa liiallista sääntelyä. Elokuussa 2013 hän julkaisi kokoomuksen kansanedustaja Lasse Männistön kanssa pamfletin,[17] jossa listattiin 46 turhaa lakia tai sääntöä.[18] Helsingin Sanomat kuitenkin uutisoi, että Grahn-Laasonen ja Männistö olivat itse äänestäneet eduskuntaryhmänsä mukana joidenkin sellaisten lakien puolesta, joita moittivat turhiksi.[19] Syksyllä 2014 Grahn-Laasonen alkoi johtaa puolueiden välistä sääntelynpurkutyöryhmää.[20]
Ympäristöministerinä Grahn-Laasonen kertoi olevansa valmis harkitsemaan vesivoiman lisäämistä ja turpeen verotuksen keventämistä.[21] Ennen valintaansa ministeriksi Grahn-Laasonen toimi vesivoimayhtiö Kemijoki Oy:n hallintoneuvostossa vuosina 2012–2014,[22] mikä herätti keskustelua intressiristiriidoista.[23] Lokakuussa 2014 Grahn-Laasonen keskeytti pitkään vireillä olleen soidensuojeluohjelman pyrkimyksenään selvittää vapaaehtoisen suojelun painottamisen mahdollisuutta.[24]
Yksityiselämä
Grahn-Laasosen isä on Forssan Lehden entinen päätoimittaja Kari Grahn. Sanni Grahn avioitui Arttu Laasosen kanssa 2009. Heillä on vuonna 2013 syntynyt tytär sekä vuonna 2020 syntynyt poika.[25]
Lähteet
- ↑ Vaalikone 2015 Yle. Viitattu 7.6.2019.
- ↑ a b c Sanni Grahn-Laasonen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Suomen Lukiolaisten Liitto – Facebook 24.9.2014. Viitattu 16.4.2019.
- ↑ Stubbin lehdistöavustaja pyrkii eduskuntaan Hämeestä Yle Uutiset Häme. 14.4.2010. Viitattu 30.4.2014.
- ↑ Eduskuntavaalit 17.4.2011: Valitut ehdokkaat Hämeen vaalipiiri Vaalit.fi. 13.5.2011 (päivitetty). Oikeusministeriö. Viitattu 30.4.2014.
- ↑ Keski-Korpela, Nina: Aloitteen tekijä kiittelee lottoarvonnan kieltämistä Ylen kanavilta Yle Uutiset. 14.5.2013. Viitattu 30.4.2014.
- ↑ Kunnallisvaalit 28.10.2012: Valitut ehdokkaat Forssa Vaalit.fi. 14.6.2013 (päivitetty). Oikeusministeriö. Viitattu 30.4.2014.
- ↑ Kaupunginvaltuusto 2013-2016 Forssan kaupunki. Viitattu 30.4.2014.
- ↑ Maakuntavaltuusto 2013-2016 Hämeen liitto. Viitattu 30.4.2014.
- ↑ Susanna Lähdekorpi: Grahn-Laasonen luopuu maakuntavaltuuston puheenjohtajuudesta Hämeen Sanomat. Viitattu 20.5.2020.
- ↑ Raeste, Juha-Pekka: Kansanedustaja Grahn-Laasonen ministeri Virkkusen kampanjapäälliköksi HS.fi. 3.2.2014. Viitattu 16.3.2015.
- ↑ Uusivaara, Terhi: Virolainen, Sankelo ja Grahn-Laasonen kokoomuksen varapuheenjohtajiksi Yle Uutiset. 15.6.2014. Viitattu 15.6.2014.
- ↑ Päivi Kerola: Sanni Grahn-Laasonen nousee uudeksi ympäristöministeriksi Yle Uutiset. 24.9.2014. Viitattu 24.9.2014.
- ↑ Eduskuntavaalit 2015: Valitut ehdokkaat Hämeen vaalipiiri Vaalit.fi. 22.4.2015 (päivitetty). Oikeusministeriö. Viitattu 29.4.2015.
- ↑ Turtola, Kati: Ministeri Grahn-Laasonen: "Eivät nämä leikkaukset ole ensisijainen uhka koulutuksellemme, sivistyksellemme ja tutkimukselle" Yle Uutiset. 21.9.2015. Viitattu 29.10.2015.
- ↑ Ehdokkaat
- ↑ Grahn-Laasonen, Sanni & Männistö, Lasse: K18–Tähtisädetikku ja 45 muuta turhaa sääntöä, ohjetta ja kieltoa (pdf) dropbox.com. Viitattu 30.4.2014.
- ↑ Kansanedustajat listasivat "turhia lakeja" HS.fi. 21.8.2013. Viitattu 30.4.2014.
- ↑ Kokoomuskaksikko äänesti itse "turhien lakien" puolesta HS.fi. 21.8.2013. Viitattu 20.9.2014.
- ↑ Hallitus kutsui opposition purkamaan sääntelyä – Stubb odottaa ehdotuksia myös kansalta Yle Uutiset. 14.10.2014. Viitattu 15.10.2014.
- ↑ Ilkka Luukkonen: VL: Grahn-Laasonen valmis pohtimaan vesivoimaa ja turvetta Verkkouutiset.fi. 2.10.2014. Viitattu 15.10.2014.
- ↑ Kemijoki Oy - Hallintoelimet kemijoki.fi. Viitattu 9.10.2014.
- ↑ Uuden ministerin puheista repesi lihava riita: ”Kenen etuja ajaa?” Uusi Suomi. 29.9.2014. Viitattu 15.10.2014.
- ↑ Hanhivaara, Jussi: Grahn-Laasonen jäädytti soidensuojeluohjelman Yle Uutiset. 15.10.2014. Viitattu 15.10.2014.
- ↑ Sanni Grahn-Laasosen esikoinen on tyttö Yle Uutiset. 23.4.2013.
Aiheesta muualla
- Sanni Grahn-Laasonen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- Sanni Grahn-Laasosen kotisivut
- Grahn-Laasosen blogi Iltalehden sivuilla
| Edeltäjä: Krista Kiuru |
Suomen opetusministeri 2015–2019 |
Seuraaja: Li Andersson |
| Edeltäjä: Pia Viitanen |
Suomen kulttuuriministeri 2015–2017 |
Seuraaja: Sampo Terho |
| Edeltäjä: Ville Niinistö |
Suomen ympäristöministeri 2014–2015 |
Seuraaja: Kimmo Tiilikainen |