Ilma

Tämä artikkeli käsittelee ainetta. Sanan muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.

Ilma on useiden eri kaasujen seos, joka muodostaa Maan ilmakehän.

Ilmaa pidettiin kauan yhtenä neljästä alkuaineista. Vasta 1700-luvun lopulla osoitettiin, että se sisältää useita eri aineita, joista eniten on typpeä ja happea.

Maan pinnan läheisyydessä kuiva ilma sisältää eri kaasuja seuraavina pitoisuuksina (tilavuudesta):

typpeä 78,084 %
happea 20,946 %
argonia 0,934 %
hiilidioksidia 0,040 %
neonia 0,001818 %
heliumia 0,000524 %
metaania 0,0001745 %
kryptonia 0,000114 %
vetyä 0,000055 %

Ilma sisältää myös vesihöyryä vaihtelevia määriä, yleensä noin 1 %.

Ilman ominaisuuksia:

Puhdas ilma on hajutonta, väritöntä ja mautonta.
tiheys NTP-tilassa (lämpötila 0 °C, paine 1013 hPa) 1,293 kg/m³^[1]
ominaislämpökapasiteetti 1010 J/(K·kg)

Lähteet

↑ Otavan iso Fokus, 2. osa (Em-Io), art. Ilma, Otava 1973, ISBN 951-1-00272-4

Kirjallisuutta

Karttunen, Hannu & Koistinen, Jarmo & Saltikoff, Elena & Manner, Olli: Ilmakehä, sää ja ilmasto. (Ursan julkaisuja 107) Helsingissä: Ursa, 2008. ISBN 978-952-5329-61-2

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[1] Otavan iso Fokus, 2. osa (Em-Io), art. Ilma, Otava 1973, ISBN 951-1-00272-4

[1]