Pablo Neruda
Pablo Neruda, alkuperäiseltä nimeltään Ricardo Eliecer Neftalí Reyes Basoalto (12. heinäkuuta 1904 Parral, Chile – 23. syyskuuta 1973 Santiago, Chile) oli Nobel-palkittu chileläinen runoilija, diplomaatti ja kommunistipuolueen poliitikko. Nerudaa pidetään yhtenä 1900-luvun tärkeimmistä runoilijoista ja latinalaisamerikkalaisista kirjailijoista.
Pablo Neruda  |
|
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 12. heinäkuuta 1904 Parral, Chile |
| Kuollut | 23. syyskuuta 1973 (69 vuotta) Santiago, Chile |
| Kansalaisuus |
 Chile |
| Ammatti | runoilija, diplomaatti, poliitikko |
| Kirjailija | |
| Salanimi | Pablo Neruda [1] |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
.jpg)
Elämä ja ura
Neruda syntyi rautatietyöläisen ja opettajan perheeseen. Hän muutti vuonna 1921 Chilen pääkaupunkiin Santiagoon opiskelemaan yliopistossa ranskan kielen opettajaksi. Hän kuitenkin keskeytti opinnot pian ja keskittyi ensisijaisesti tärkeimpään harrastukseensa, runoihin. Nerudan esikoiskokoelma Crepusculario ilmestyi 1923 ja vuotta myöhemmin Veinte poemas de amor y una canción desesperada, josta oli tuleva hänen tunnetuin teoksensa. Molemmat kokoelmat saivat ylistäviä arvosteluja. Vuosien 1927 ja 1935 välisen aikana Neruda pääsi maineensa ansiosta kunniakonsuliksi useisiin maihin ja asui muun muassa Burmassa, Colombossa, Buenos Airesissa ja Barcelonassa. Tämä aikana hän kirjoitti muun muassa surrealistisia runoja.
Espanjan sisällissota ja Nerudan ystävän García Lorcan murha saivat Nerudan lähestymään poliittisesti ensin tasavaltalaisia ja sitten kommunistisia liikkeitä. Toimittuaan erilaisissa konsulintehtävissä muun muassa Ranskassa ja Meksikossa Neruda palasi 1943 Chileen ja hänet valittiin 1945 kommunistipuolueesta Chilen senaattiin. Vuonna 1947 Neruda joutui presidentti González Videlan epäsuosioon ja piileskeli maan alla, kunnes pääsi pakenemaan Chilestä vuonna 1949. Elettyään useissa Euroopan maissa ja Neuvostoliitossa hän palasi Chileen 1952, ja hän eli lopun elämäänsä Chilessä vauraana ja arvostettuna. Hänelle myönnettiin 1953 Stalin-palkinto. Chileen paluunsa jälkeen Neruda osallistui muun muassa Salvador Allenden vaalityöhön. Tämän aikakauden julkaisuista suuri osa on poliittista.
Neruda sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1971.[2] Ennen Nerudaa Nobelin kirjallisuuspalkinto oli myönnetty viidelle espanjankieliselle ja kahdelle latinalaisamerikkalaiselle kirjailijalle.
Neruda kuoli syöpään 23. syyskuuta 1973, vain pari viikkoa vastustamansa Chilen sotilasvallankaappauksen jälkeen.
Kaj Chydenius on säveltänyt Nerudan runoja: "Jos minä kuolisin", "La reina", "Vedenneito ja juopot", "Väli-Amerikka", joita on levytetty.[3]
Suomennettuja teoksia
- Runoja (suom. Pentti Saaritsa 1964)
- Andien mainingit, runoja (suom. Pentti Saaritsa 1972)
- Tunnustan eläneeni. Muistelmat (suom. Matti Rossi 1974) - esp. alkuteos: "Confieso que he vivido. Memorias" (1974)
- Meren ja yön portit: runoja 1924–1973 (suom. Pentti Saaritsa 1980)
- Kysymysten kirja (suom. Katja Kallio 1999) - esp. alkuteos: Libro de las preguntas (Obra postuma).
- Kapteenin laulut. ((Los versos del Capitán, 1952.) Suomentanut Jyrki Lappi-Seppälä) WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-33959-6
Tunnustuksia
- Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1971
- Leninin kansainvälinen rauhanpalkinto vuonna 1953
Lähteet
- ↑ Pablo Neruda, Confieso que he vivido: Memorias, Barcelona, Seix i Barral, (verkkoversio), s. 194-195. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ The Nobel Prize in Literature 1971 (elämäkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe) The Official Web Site of the Nobel Foundation. Viitattu 25.9.2009. (englanniksi)
- ↑ Kaj Chydeniuksen sivusto
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pablo Neruda Wikimedia Commonsissa
- Pablo Neruda Petri Liukkonen (author) & Ari Pesonen. Kuusankosken kaupunginkirjasto 2008 (englanniksi)