Kriton (dialogi)
| Varhaisvaihe | |
|---|---|
| Keskivaihe | |
| Myöhäisvaihe | |
| Mahdollisesti epäperäiset ja epäperäiset |
Kriton (m.kreik. Κρίτων) on eräs Platonin dialogeista. Sen toinen nimi Thrasylloksen jaottelussa on Siitä, mitä on tehtävä. Dialogi on keskustelu Sokrateen ja hänen oppilaansa, rikkaan ateenalaisen Kritonin, välillä. Se käsittelee poliittisten velvollisuuksien alkuperää ja luonnetta. Dialogi sijoittuu Sokrateen puolustuspuheen, jossa tämä on tuomittu kuolemaan, ja kuolemantuomion täytäntöönpanon väliseen aikaan. Kriton yrittää taivutella Sokrateen pakenemaan vankeudestaan ja lähtemään maanpakoon.
Yhteenveto
Kritonin draamallinen kertomus sijoittuu hetkeen juuri ennen aamunkoittoa, tapahtumapaikkana pimeä selli, jossa Sokrates odottaa kuolemantuomionsa täytäntöönpanoa. Kriton on tullut puhumaan Sokrateen kanssa, mutta koska Sokrates nukkuu, hän odottaa kärsivällisesti vuoteen vierellä tämän heräämistä. Herättyään Sokrates kysyy: "Miten sinä tähän aikaan täällä olet, Kriton? Aikaistahan nyt kai vielä on?".[1] Kriton kertoo kärsivänsä "unettomuutta ja murhetta" [2] ja ihmettelee kuolemaantuomitun Sokrateen rauhallisuutta. Hänestä tuntuu oudolta, että hän itse kärsii odottaessaan Deloksesta saapuvaa laivaa, jonka paluun päivämäärä määräisi Sokrateen kuolinpäivän, palaavaksi, kun taas Sokrates nukkuu rauhallisesti. Tämä luo heidän välilleen erityisen suhteen.
Pian Kriton paljastaa todellisen syyn tuloonsa — hän oli tullut auttaakseen Sokratesta pakenemaan. Tätä seuraava keskustelu, joka käsittelee oikeudenmukaisuutta ja moraalisia velvollisuuksia, tutkiskelee heidän välistä suhdettaan. Varakas ja koulutettu Kriton katsoo olevansa Ateenan lakien yläpuolella, lakien, jotka on säätänyt kansan enemmistö eli köyhät ja kouluttamattomat. Hän pitää häpeällisenä sitä, että Sokrates joutuisi kuolemaan rahvaan mielettömien ja epäoikeudenmukaisten päätösten vuoksi. Kriton on innokas taivuttelemaan Sokratesta pakenemaan. Kun keskustelu etenee, Kriton huomaa kuitenkin esittävänsä ristiriitaisia väittämiä ja olevansa itse Sokrateen taivuteltavana. Sokrates esiintyy moraalisena auktoriteettina, oikeudenmukaisuuden ja lain asiantuntijana. Näin hän saa Kritonin noudattamaan Ateenan lakeja, vaikka ne ovatkin enemmistön säätämiä. Myöhemmin Sokrates osoittaa poliitikon taitonsa esittämällä, mitä "lait koko yhteiskuntajärjestyksen nimissä" sanoisivat tilanteesta. Käy ilmi, että ateenalaiset erehtyivät suuresti ajatellessaan, että Sokrates olisi turmellut nuorison. Sen sijaan hän tekee kaikkensa kiinnittääkseen Kritonin lakiin.
Keskustelu Sokrateen pakenemisesta
Kritonin argumentit paon puolesta
- Sokrates vaarantaa ystäviensä maineen. Kansa luulee kuitenkin, että Sokrates olisi halunnut paeta, mutta hänen ystävänsä olivat vain liian saitoja vapauttaakseen hänet, pannen rahan ystävyyden edelle. Vartijoiden lahjominen olisi helppoa, ja Kritonin ja muiden ystävien rahat ovat käytettävissä.[3]
- Sokrateella on tukea muissa kaupungeissa, kuten Thessaliassa, joten maanpako ei olisi huonompi vaihtoehto, vaikka Sokrates olikin sanonut puolustuspuheessaan mieluummin kuolevansa kuin pakenevansa.[4]
- Jos Sokrates ei pakene kun siihen on mahdollisuus, hän pettää itsensä ja auttaa vihollisiaan. Hän valitsee "helpon tien" rohkean, kunniakkaan ja hyveellisen tien sijaan, joka oli Kritonin mukaan pako varmasta kuolemasta.[5]
- Sokrateen perhe — vaimo ja kolme poikaa — jäävät ilman isää ja koulutusta, jonka hän voisi tarjota.[6]
Sokrateen vastaukset
- Julkinen mielipide ei vaikuta päätökseen, koska kansa kokonaisuudessaan ei ole viisas.
- Tärkeää on vain se, olisiko pakeneminen oikeudenmukaista.
- Ihmisen ei koskaan tule tehdä mitään epäoikeudenmukaista.
- Ihmisen, etenkään niin vanhan kuin Sokrates, ei tule pelätä kuolemaa, vaan toivottaa se tervetulleeksi.
Ateenan lakien vastaukset
Myöhemmin Sokrates esittää neljä argumenttia Ateenan lakien henkilöitymiltä näyttääkseen Kritonille, ettei hänen tule paeta:
- Olemme vanhempianne, antaen yhtä lailla kasvatuksen ja ravinnon. Teidän tulee kunnioittaa meitä kuin vanhempianne, mutta vielä enemmän.
- Sokrates on luvannut totella meitä pysymällä Ateenassa aikuistuttuaan ja seurattuaan, kuinka lait muotoutuvat ja toimivat (varhainen esimerkki yhteiskuntasopimuksesta)
- Sokrates tultaisiin näkemään turmelevana voimana kaikkialla, minne hän menisi.
- Jos ihmisellä on mahdollisuus valita, totteleeko lakia, hän tuhoaa lain voiman. Lain tuhoaminen on epäoikeudenmukaista, sillä ihmisillä tulee olla yhteisö ja yhteisöllä lait.
- Pako saattaisi Sokrateen arveluttavaan tilanteeseen tuonpuoleisessa.
Nämä perustuvat myös Sokrateen aiemmin Kritonille antamaan vastaukseen, jonka Kritonkin hyväksyi: ei ole koskaan oikein tehdä väärin toisia kohtaan, vaikka he olisivatkin tehneet väärin sinua kohtaan. Näin olisi väärin tehdä vääryyttä kaupunkia vastaan, vaikka se olikin tehnyt väärin Sokratesta vastaan. Jos hän olisi paennut, hän olisi näyttänyt, että kuka tahansa jolla on tarpeeksi rahaa voi kiertää mitä tahansa lakia. Samalla hän olisi tehnyt väärin hänet kasvattanutta kaupunkia kohtaan, aivan kuin olisi tehnyt väärin isäänsä kohtaan.
Vertailu Sokrateen puolustuspuheeseen
Sokrateen Sokrateen puolustuspuheessa kuvattu röyhkeä esiintyminen oikeuden edessä muodostaa terävän kontrastin sen kanssa, miten hän suhtautuu Ateenan lakeihin Kritonissa. Tämä voidaan mahdollisesti selittää näiden kahden tilanteen erilaisella luonteella: puolustuspuhe oli muodollinen puolustus koko Ateenan edessä, kun taas Kritonin kanssa käyty keskustelu tapahtui yksityisyydessä ja hiljaisuudessa kahden ystävän välillä. Puolustuspuheessa Sokrates puolusti elämäntapaansa syytöksiä, joiden mukaan hän oli paitsi jumalaton myös nuorison turmelija, vastaan. Sokrates uskoi filosofialle omistetun elämäntapansa olevan hyödyllisin paitsi hänelle itselleen myös koko Ateenalle. Hän ei perääntynyt siitä, minkä katsoi olevan kunniakasta ja hyvää, nähdän sellaisen raukkamaisuuden alhaisena ja häpeällisenä. Sen sijaan hän yrittää suostutella oikeuden näkemään hänet hyvänä, sen sijaan että se rankaisisi häntä rikollisena. Tällainen ylevä päämäärä vaikuttaa mahdottomalta saavuttaa, ja Sokrates myöntää itsekin tehtävän vaikeaksi. Sokrates kuitenkin puolustautuu, eikä osoita Ateenaa kohtaan mitään katkeruutta vaan pelkkää rakkautta. Hänen tuomionsa ei tule yllätyksenä, ja hän hyväksyy kuoleman rauhallisesti.
Muutamaa viikkoa myöhemmin, muutamia päiviä ennen kuolemantuomion täytäntöönpanoa, Kriton saapuu taivuttelemaan Sokratesta pakenemaan. Ystävykset ovat kahdestaan, ja Sokrateen asenne muuttuu suurellisesta hiljaiseksi ja rauhalliseksi viisaaksi vanhaksi mieheksi joka on vain iloinen nähdessään ystävänsä. Hänen kannanottonsa puolustavat oikeuden päätöstä, eivät tuomitse sitä. Koska hän epäonnistui oikeuden taivuttelussa, vaikuttaisi hyödyttömältä taivutella yksi mies vastustamaan Ateenan lakeja. Mitä hyvää hän saavuttaisi omaksumalla Kritonin kaunan lakia kohtaan? Sen sijaan Sokrates haluaa vahvistaa Kritonin siteitä lakiin. Kun kukaan ei ole kuulemassa, Sokrates tukee lakeja ja esittää niiden omat argumentit, jotta Kriton voisi hyväksyä tuomion. Siinä missä Puolustuspuhe esittää Sokrateen olevan kaupunkia vastaan, Kriton esittää hänet työskentelemässä kaupungin puolesta ja puolustamassa sen lakeja.
Viitteet
Kirjallisuutta suomeksi
- Platon: Kriton teoksessa Viisi tutkielmaa. Suomennos Päivö Oksala. WSOY, Porvoo 1961.
- Platon: Kriton teoksessa Teokset 1. Suomennos Marianna Tyni. Toinen painos. Helsinki: Otava, 1999.
Aiheesta muualla
- Platon: Kriton (englanniksi)
- Platon: Kriton (englanniksi)
- Platon: Kriton, John Burnetin painos vuodelta 1903 (kreikaksi)
- Woodruff, Paul: Plato's Shorter Ethical Works: Crito The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)