'''Rudolf Spielmann''' ([[5. toukokuuta]] [[1883]] -[[Wien]] – [[20. elokuuta]] [[1942]]) oli [[itävalta]]lainen [[shakin suurmestari]]. Hän syntyi [[5. toukokuuta]] [[1883]] [[Wien]]issä. Hän oppi pelaamaan jo hyvin varhaisella iällä ja häntä esiteltiin ihmelapsena, mikä ei estänyt häntä myöhemmin kohoamasta suurten mestarien luokkaan. Spielmann oli gambiittipelien viimeinen runoilija, erityisesti hän halusi elvyttää [[kuningasgambiitti|kuningasgambiitin]]. Hän saavutti parhaat tuloksensa itseään heikompia pelaajia vastaan, jotka menivät sekaisin monimutkaisissa asemissa. Hermostuneena ja temperamentiltaan kuohahtelevana hän on ollut hyvin epätasainen tuloksissaan. Parhaat ovat: Abbazia 1922, ensimmäinen palkinto, San Sebastian 1912, jaettu toinen palkinto Aron Nimzowitchin kanssa, Pistyan 1912, toinen palkinto, Baden 1914, ensimmäinen palkinto ja Semmering 1914, ensimmäinen palkinto. Spielmann kuoli vuonna 1942.
