Ero sivun ”Raja 1918” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 43:
Kapteeni Carl von Munckin saapuessa [[Suomi|Suomen]] ja [[Neuvosto-Venäjä]]n raja-asemalle raja on tosiasiassa olemassa vasta paperilla: [[passi|passeja]] tai [[viisumi|viisumeita]] ei vielä tunneta, eivätkä rajan molemmin puolin sukulaissuhteita omaavat kyläläiset,[[ laukkuryssä]]t ja sivutoimiset [[trokari]]t tahdo alkuun ottaa uskoakseen, että ikimuistoiset käytännöt todella olisivat muuttumassa. He eivät ole ainoita, joille Munckin on iskostettava muutoksen tarkoittavan totta: myös melkoinen osa raja-aseman väestä katsoisi vielä läpi sormien ihmisten ja tavaran jouhevaa liikkumista, etenkin kun se helpottaa heidän omaakin elämäänsä. Oman tunnelmaa kiristävän varjonsa rajan ylle heittää tuore sisällissota, jonka hävinneitä punaisia ei saisi päästää sen paremmin karkuun rajan taakse kuin sieltä takaisin [[Suomi|Suomeen]] soluttautumaankaan.
Munckin kansallismielinen paatos ja usko itseensä lain ja järjestyksen puhdaskilpisenä soturina sekä näistä kumpuava into toteuttaa tehtävänsä pilkuntarkasti ei jää huomaamatta kylän opettajattarelta neiti Linnulta, joka on myös periaatteen ihminen. Hän kuitenkin määrittelee itsensä mitään väriä tunnustamattomaksi [[humanismi|humanistiksi]], jonka ihannemaailmassa
Muita keskeisiä hahmoja ovat Munckin lähin alainen, nuori ja vielä sisällissodan vihakuohuissa elävä, herkästi liipaisimeen tarttuva [[luutnantti]] Suutari, jonka ehdottomuus kauhistuttaa etenkin alkuvaiheessa Munckiakin; kunnon sotamies Svejkiä niin olemukseltaan kuin asenteeltaankin muistuttava rajaseutulais[[vääpeli]] Muranen; sekä rajan toisella puolella päämajaansa pitävä vanhempi [[upseeri]] ja herrasmies, [[majuri]] Gentsch, joka koettaa yläluokkaisen arvonsa säilyttäen vielä hetken luovia historian virrassa, vaikka aavistaakin kohtalonsa hyytävän komissaarin silmälläpidon alaisena olevan vain ajan kysymys.
| |||