Ero sivun ”Humppa” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Tureku (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Tureku (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 3:
'''Humppa''' on nopeaa [[Suomi|suomalaista]] [[tanssi]]musiikkia. Humppa on tasajakoista, joko 2/2- tai nykyään 4/4-[[tahtilaji]]sta. Se kehittyi [[1910-luku|1910-luvulla]] [[jazz]]ista ja [[foxtrot]]ista. Toisen maailmansodan huomattavia vaikutteita musiikkiin tuntuu tulleen myös Saksasta{{lähde}}.<ref> Heikki Kahila ja Pia Kahila: ''Kun Suomi sanoi: Saanko luvan,'' s. 35. Jyväskylä: Gummerus, 2006. </ref> Suomen ensimmäisenä humppalevytyksenä pidetään vuonna 1928 tehtyä Jaakko Pullin Puuseppää, jonka soitti Suomi-Jazz -orkesteri. Eniten levytetty humppa on [[Usko Kemppi|Usko Kempin]] Tulipunaruusut, jonka vanhin levytys on vuodelta 1930. Muita tuon ajan humppasävelmiä, joita nykyisinkin paljon esitetään, ovat muiden muassa [[Dallapé]]-orkesterin ohjelmistoon kuuluneet Alaska (1928), Lentävä hollantilainen (1930), Tammerkoski (1931), Autotyttö (1933), Kaksi kolpakkoa, neiti (1934) ja Heili Karjalasta (1938). Monet sävelmät olivat [[Valto Tynnilä]]n ja [[Martti Jäppilä]]n yhdessä tekemiä ja solisteina olivat mm. [[Ville Alanko]], [[Georg Malmstén]], [[A. Aimo]] (Aimo Andersson) ja [[Veli Lehto]] (Viljo Lehtinen).<ref> Kahila & Kahila, s. 36. </ref> Ennen sotia humppaa nimitettiin yleensä jatsiksi tai haitarijatsiksi. Suomalaiseksi humpan tekee nimenomaan sen soveltaminen paritanssiin, muualla Itä-Euroopassa eloisia humppasävelmiä tanssitaan erillään. Humppa-ilmaisua käytti ensimmäistä kertaa [[Antero Alpola]] [[radio]]ssa 1950-luvulla kuvailemaan ''[[Kankkulan kaivolla]]'' -radiohupailussa esiintyneen, aluksi [[Asser Fagerström]]in, sittemmin [[Kullervo Linna]]n johtaman studiokokoonpanon (jonka nimen "Humppa-humppa-orkesteri Pumppu-Veikot" puolestaan keksi ohjelman toinen käsikirjoittaja [[Aune Ala-Tuuhonen]]) soittamaa musiikkia. Sana on [[onomatopoeettinen]] ja Alpola johti sen orkesteriin kuuluneen [[tuuba]]n äänestä. (Todellisuudessa tuuba soittaa vain ensimmäisen tavun "hum", muut säestyssoittimet soittavat toisen tavun "pa". Vrt. engl. oompah ja saks. Humbta.) <ref> Antero Alpola on kertonut sanan synnystä: ”Touko-kesäkuun vaihteessa 1958 Aune Ala-Tuuhosen kanssa käsikirjoitusta suunnitellessamme mietimme käytettäväksi tulevan orkesterin nimeä. Kun Aune kysyi, mikä pantaisiin orkesterin nimeksi, sanoin asiaa mitenkään miettimättä, että 'Humppa-Veikot'. Aune ehdotti, että jospa pantaisiin sittenkin nimeksi vaikka Humppa-humppa-orkesteri Pumppu-Veikot. Näin siksi, että kun kerran on kaivo-ohjelmasta kysymys, niin se kaivon pumppu sopii hyvin. Niin myös kävi. Yhtye oli ohjelmamme puitteissa Pumppu-Veikot ja sen sanoimme soittavan humppamusiikkia.” Alpola: ''Viihdevuosien vilinässä: Radiokauteni ensimmäinen puoliaika 1945–1960,'' s. 207. Hämeenlinna: Karisto, 1988. </ref> Tunnettu [[orkesteri]] siltä ajalta oli [[Teijo Joutsela]] ja [[Humppa-Veikot]]. Ensimmäinen humppakuume joutui kuitenkin melko pian väistymään ensin [[rautalankamusiikki|rautalankamusiikin]] ja sittemmin [[tango]]kuumeen tieltä.
 
Humppa nousi suureen suosioon 1970-luvun puolivälissä, jolloin siitä tuli koko maassa vanhempien ihmisten sekä Itä- ja Kaakkois-Suomessa myös maalaisnuorison suosima [[musiikki]]- ja tanssityyli. Tunnetuimpia humppa-artisteja olivat tuolloin mieslaulajista [[Erkki Junkkarinen]], [[Henry Theel]], [[Mikko Järvinen (laulaja)|Mikko Järvinen]], [[Eino Valtanen]] ja [[Eero Aven]], naislaulajista [[Berit (laulaja)|Berit]], [[Eija-Sinikka]] ja [[Hanne (laulaja)|Hanne]] sekä yhtyeistä [[Tulipunaruusut]], [[Kaisa & Kumppanit]] ja [[Mutkattomat]], hieman myöhemmin myös [[Solistiyhtye Suomi]]. [[Lappeenrannan humppafestivaalit]] olivat runsaasti yleisöä keräävä kesätapahtuma, mutta ne kaatuivat paikallisen sivistyneistön ja virkamieskunnan sekä joidenkin poliittisten tahojen vastahakoiseen asenteeseen. Humppakuume loppui 1980-luvulle tultaessa, vielä silloin viihdemaailmassa mukana olleen [[Veikko Tuomi|Veikko Tuomen]] mukaan miltei yhdessä yössä. Romahdus oli niin täydellinen, ettei yksikään levy-yhtiö julkaissut uustuotantona moneen vuoteen ainuttakaan vanhemmantyyppistä iskelmämusiikkia sisältänyttä levyä.<ref> Tapio Niemi: ''Veikko Tuomen tarina'', s. 278–279. Tampere: Pilot-kustannus, 2005. ISBN 952-464-393-6.</ref> Tilanne johti siihen, että varsinkin monet maaseudun pienet, jo vuosien ajan vaikeuksissa olleet tanssipaikat joutuivatkatosivat lopettamaankuvasta toimintansalopullisesti.<ref> Niemi 2005, s. 284.</ref> Uudemman ajan humppia ovat esimerkiksi Pieni hetki (1972), Jätkän humppa (1976), Lappeenrantaan (1977), Mahtava peräsin ja pulleat purjeet (1983), Sheila (1985) ja Merimies (1997).
 
Nykyisin tunnetuin humppaa soittava yhtye lienee kansainvälisestikin tunnettu [[huumori]]yhtye [[Eläkeläiset (yhtye)|Eläkeläiset]].