Ero sivun ”Humppa” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 3:
'''Humppa''' on nopeaa [[Suomi|suomalaista]] [[tanssi]]musiikkia. Humppa on tasajakoista, joko 2/2- tai nykyään 4/4-[[tahtilaji]]sta. Se kehittyi [[1910-luku|1910-luvulla]] [[jazz]]ista ja [[foxtrot]]ista. Toisen maailmansodan huomattavia vaikutteita musiikkiin tuntuu tulleen myös Saksasta{{lähde}}.<ref> Heikki Kahila ja Pia Kahila: ''Kun Suomi sanoi: Saanko luvan,'' s. 35. Jyväskylä: Gummerus, 2006. </ref> Suomen ensimmäisenä humppalevytyksenä pidetään vuonna 1928 tehtyä Jaakko Pullin Puuseppää, jonka soitti Suomi-Jazz -orkesteri. Eniten levytetty humppa on [[Usko Kemppi|Usko Kempin]] Tulipunaruusut, jonka vanhin levytys on vuodelta 1930. Muita tuon ajan humppasävelmiä, joita nykyisinkin paljon esitetään, ovat muiden muassa [[Dallapé]]-orkesterin ohjelmistoon kuuluneet Alaska (1928), Lentävä hollantilainen (1930), Tammerkoski (1931), Autotyttö (1933), Kaksi kolpakkoa, neiti (1934) ja Heili Karjalasta (1938). Monet sävelmät olivat [[Valto Tynnilä]]n ja [[Martti Jäppilä]]n yhdessä tekemiä ja solisteina olivat mm. [[Ville Alanko]], [[Georg Malmstén]], [[A. Aimo]] (Aimo Andersson) ja [[Veli Lehto]] (Viljo Lehtinen).<ref> Kahila & Kahila, s. 36. </ref> Ennen sotia humppaa nimitettiin yleensä jatsiksi tai haitarijatsiksi. Suomalaiseksi humpan tekee nimenomaan sen soveltaminen paritanssiin, muualla Itä-Euroopassa eloisia humppasävelmiä tanssitaan erillään. Humppa-ilmaisua käytti ensimmäistä kertaa [[Antero Alpola]] [[radio]]ssa 1950-luvulla kuvailemaan ''[[Kankkulan kaivolla]]'' -radiohupailussa esiintyneen, aluksi [[Asser Fagerström]]in, sittemmin [[Kullervo Linna]]n johtaman studiokokoonpanon (jonka nimen "Humppa-humppa-orkesteri Pumppu-Veikot" puolestaan keksi ohjelman toinen käsikirjoittaja [[Aune Ala-Tuuhonen]]) soittamaa musiikkia. Sana on [[onomatopoeettinen]] ja Alpola johti sen orkesteriin kuuluneen [[tuuba]]n äänestä. (Todellisuudessa tuuba soittaa vain ensimmäisen tavun "hum", muut säestyssoittimet soittavat toisen tavun "pa". Vrt. engl. oompah ja saks. Humbta.) <ref> Antero Alpola on kertonut sanan synnystä: ”Touko-kesäkuun vaihteessa 1958 Aune Ala-Tuuhosen kanssa käsikirjoitusta suunnitellessamme mietimme käytettäväksi tulevan orkesterin nimeä. Kun Aune kysyi, mikä pantaisiin orkesterin nimeksi, sanoin asiaa mitenkään miettimättä, että 'Humppa-Veikot'. Aune ehdotti, että jospa pantaisiin sittenkin nimeksi vaikka Humppa-humppa-orkesteri Pumppu-Veikot. Näin siksi, että kun kerran on kaivo-ohjelmasta kysymys, niin se kaivon pumppu sopii hyvin. Niin myös kävi. Yhtye oli ohjelmamme puitteissa Pumppu-Veikot ja sen sanoimme soittavan humppamusiikkia.” Alpola: ''Viihdevuosien vilinässä: Radiokauteni ensimmäinen puoliaika 1945–1960,'' s. 207. Hämeenlinna: Karisto, 1988. </ref> Tunnettu [[orkesteri]] siltä ajalta oli [[Teijo Joutsela]] ja [[Humppa-Veikot]]. Ensimmäinen humppakuume joutui kuitenkin melko pian väistymään ensin [[rautalankamusiikki|rautalankamusiikin]] ja sittemmin [[tango]]kuumeen tieltä.
Humppa nousi suureen suosioon 1970-luvun puolivälissä, jolloin siitä tuli koko maassa vanhempien ihmisten sekä Itä- ja Kaakkois-Suomessa myös maalaisnuorison suosima [[musiikki]]- ja tanssityyli. Tunnetuimpia humppa-artisteja olivat tuolloin mieslaulajista [[Erkki Junkkarinen]], [[Henry Theel]], [[Mikko Järvinen (laulaja)|Mikko Järvinen]], [[Eino Valtanen]] ja [[Eero Aven]], naislaulajista [[Berit (laulaja)|Berit]], [[Eija-Sinikka]] ja [[Hanne (laulaja)|Hanne]] sekä yhtyeistä [[Tulipunaruusut]], [[Kaisa & Kumppanit]] ja [[Mutkattomat]], hieman myöhemmin myös [[Solistiyhtye Suomi]]. [[Lappeenrannan humppafestivaalit]] olivat runsaasti yleisöä keräävä kesätapahtuma, mutta ne kaatuivat paikallisen sivistyneistön ja virkamieskunnan sekä joidenkin poliittisten tahojen vastahakoiseen asenteeseen. Humppakuume loppui 1980-luvulle tultaessa, vielä silloin viihdemaailmassa mukana olleen [[Veikko Tuomi|Veikko Tuomen]] mukaan miltei yhdessä yössä. Romahdus oli niin täydellinen, ettei yksikään levy-yhtiö julkaissut uustuotantona moneen vuoteen ainuttakaan vanhemmantyyppistä iskelmämusiikkia sisältänyttä levyä.<ref> Tapio Niemi: ''Veikko Tuomen tarina'', s. 278–279. Tampere: Pilot-kustannus, 2005. ISBN 952-464-393-6.</ref> Tilanne johti siihen, että varsinkin monet maaseudun pienet, jo vuosien ajan vaikeuksissa olleet tanssipaikat
Nykyisin tunnetuin humppaa soittava yhtye lienee kansainvälisestikin tunnettu [[huumori]]yhtye [[Eläkeläiset (yhtye)|Eläkeläiset]].
|