Ero sivun ”Happeningit” versioiden välillä

'''Happeningit''' (englantia ''{{k-en|happening''}} = tapahtuma) ovat pienten taiteilijaryhmien [[improvisaatio]]esityksiä ja ne olivat suosittuja 1960-luvulla. Happening syntyi Yhdysvalloissa, jossa se liittyi kuvataiteeseen ja teatteriin[[teatteri]]in. Myös musiikki, tanssi sekä valo- ja äänisuunnittelu liittyivät happeningeihin. Happeningin tilalle tuli myöhemmin [[performanssi]].

Termi on peräisin [[Allan Kaprow]]in näytelmästä "''18 Happening in 6 parts"'' (1959), vaikka toisinaan ensimmäisenä happeninginä pidetään "''Theater Piece no. 1"'' -näytelmää, jonka esitti [[John Cage]] Kaprowin opettaja, 501950-luvun puolivälissä.

Vaikka suuria osia esityksestä improvisoitiin, myös joitakin pääkohtia suunniteltiin. Esitykset vietiin ulos [[teatteriTeatteri (rakennus)|teattereista]] yleisön sekaan ja yleisöä kannustettiin osallistumaan esitykseen. Happeningien esityspaikkoina olivat tavallisesti julkiset tilat, kuten kadut, aukio ja puistot, sekä taidegalleriat[[taidegalleria]]t ja -museot. Eräs merkittäviä happening-guruja oli amerikkalainen teatteriohjaaja ja [[fluxus]]-säveltäjä Kenneth (Ken) G. Dewey, joka ohjasi myös Suomessa ainakin kolme happeningia. Happeningit olivat myös tärkeä osa [[nykytanssi]]n postmodernin kauden uusia teoskokeiluja.

[[Ateneumin taidemuseo]]ssa järjestettiin 4.4.1964 happening otsikolla ''Limppiece'', joka esitettiin ruotsalaisen Potus Hultenin johtaman [[Tukholma]]n [[Moderna Museet]]in vierailunäyttelyn yhteydessä. Tunnin kestänyt happening noudatti Henrik Otto Donnerin laatimaa partituuria ja suunnittelemassa olivat myös lavastaja Ralf Forsström ja elokuvakriitikko Pertti Lumirae. Ohjelmassa Lars Wernerin kvintetin esittämä blues hajosi vähitellen äänikaaokseksi eri puolille taidemuseon saleja. Seurasi keskustelu, jossa kiisteltiin maailmankatsomusasioista ja rukoiltiin fallosmaisen alttarin edessä. Kirjallisessa viihdehetkessä runoilijat (joista yksi oli taiteilija [[Rafael Wardi]]) takoivat vanhoja kirjoituskoneita, oppaat pitivät päättömiä esitelmiä [[Piet Mondrian|Mondrian]]in ja [[Wassily Kandinsky|Kandinsky]]n taiteesta ja elämäänsä kyllästynyt nuorukainen lausui [[Pentti Saarikoski|Saarikoski]]-monologia. [[Ylioppilasteatteri]]laiset (muun muassa [[Vesa-Matti Loiri]]) pitivät miekkailuharjoituksia, ja [[Kaj Chydenius]] strippasi Ateneumin pääsalissa, vaikkakin housut jalassa.

===Lähteitä= Lähteet ==