ruoken

Old Dutch

Etymology

From Frankish *rōkijan

Verb

ruoken

1. to focus on, to long for

Inflection

Conjugation of ruoken (weak class 1 j-present)

infinitive	ruoken
indicative	present	past
1st person singular	ruoco, ruocon	ruohta
2nd person singular	ruokis, ruokist	ruohtos
3rd person singular	ruokit	ruohta
1st person plural	ruoken	ruohtun
2nd person plural	ruokit	ruohtut
3rd person plural	ruokent	ruohtun
subjunctive	present	past
1st person singular	ruoke	ruohti
2nd person singular	ruokes, ruokest	ruohtis
3rd person singular	ruoke	ruohti
1st person plural	ruoken	ruohtin
2nd person plural	ruoket	ruohtit
3rd person plural	ruoken	ruohtin
imperative	present
singular	ruoki
plural	ruokit
participle	present	past
	ruokendi	ruoht, giruoht

Descendants

• Middle Dutch: roeken
  • Dutch: roeken

Further reading

• “ruoken”, in Oudnederlands Woordenboek, 2012