puin

Dutch

Etymology

From Middle Dutch poyn, pouyn, pueyn, further etymology unknown. Compare West Frisian pún, English pound (“to beat, crush”).

Pronunciation

• IPA^(key): /pœy̯n/

• Audio:

  (file)

• Rhymes: -œy̯n

Noun

puin n (plural puinen, diminutive puintje n)

1. rubble, debris, wreckage; also as recycled building material
2. (usually in the plural) ruins
   • 1914, Theo van Doesburg, De oorlog:

     De akkers, het koren, het vee zullen vertrapt worden; steden zullen in puin vallen en al wat de menschelijke geest eens deed oprichten: Kunst, Nijverheid of Wetenschap, het zal met bloed bespat worden.

     (please add an English translation of this quotation)

Derived terms

• bepuinen
• puinhoop
• puinig
• verpuind

Descendants

• → Indonesian: puing

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈpui̯n/, [ˈpui̯n]
• Rhymes: -uin
• Syllabification^(key): puin

Etymology 1

pukea +‎ -in

Noun

puin

1. (usually in the plural) apparel, clothing

   Synonyms: asu, asukokonaisuus, puku, sopa, vaatetus

Declension

Inflection of puin (Kotus type 33*D/kytkin, k-∅ gradation)
nominative		puin	pukimet
genitive		pukimen	pukimien puinten
partitive		puinta	pukimia
illative		pukimeen	pukimiin
		singular	plural
nominative		puin	pukimet
accusative	nom.	puin	pukimet
	gen.	pukimen
genitive		pukimen	pukimien puinten
partitive		puinta	pukimia
inessive		pukimessa	pukimissa
elative		pukimesta	pukimista
illative		pukimeen	pukimiin
adessive		pukimella	pukimilla
ablative		pukimelta	pukimilta
allative		pukimelle	pukimille
essive		pukimena	pukimina
translative		pukimeksi	pukimiksi
abessive		pukimetta	pukimitta
instructive		—	pukimin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of puin (Kotus type 33*D/kytkin, k-∅ gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative pukimeni pukimeni accusative nom. pukimeni pukimeni gen. pukimeni genitive pukimeni pukimieni puinteni partitive puintani pukimiani inessive pukimessani pukimissani elative pukimestani pukimistani illative pukimeeni pukimiini adessive pukimellani pukimillani ablative pukimeltani pukimiltani allative pukimelleni pukimilleni essive pukimenani pukiminani translative pukimekseni pukimikseni abessive pukimettani pukimittani instructive — — comitative — pukimineni second-person singular possessor singular plural nominative pukimesi pukimesi accusative nom. pukimesi pukimesi gen. pukimesi genitive pukimesi pukimiesi puintesi partitive puintasi pukimiasi inessive pukimessasi pukimissasi elative pukimestasi pukimistasi illative pukimeesi pukimiisi adessive pukimellasi pukimillasi ablative pukimeltasi pukimiltasi allative pukimellesi pukimillesi essive pukimenasi pukiminasi translative pukimeksesi pukimiksesi abessive pukimettasi pukimittasi instructive — — comitative — pukiminesi first-person plural possessor singular plural nominative pukimemme pukimemme accusative nom. pukimemme pukimemme gen. pukimemme genitive pukimemme pukimiemme puintemme partitive puintamme pukimiamme inessive pukimessamme pukimissamme elative pukimestamme pukimistamme illative pukimeemme pukimiimme adessive pukimellamme pukimillamme ablative pukimeltamme pukimiltamme allative pukimellemme pukimillemme essive pukimenamme pukiminamme translative pukimeksemme pukimiksemme abessive pukimettamme pukimittamme instructive — — comitative — pukiminemme second-person plural possessor singular plural nominative pukimenne pukimenne accusative nom. pukimenne pukimenne gen. pukimenne genitive pukimenne pukimienne puintenne partitive puintanne pukimianne inessive pukimessanne pukimissanne elative pukimestanne pukimistanne illative pukimeenne pukimiinne adessive pukimellanne pukimillanne ablative pukimeltanne pukimiltanne allative pukimellenne pukimillenne essive pukimenanne pukiminanne translative pukimeksenne pukimiksenne abessive pukimettanne pukimittanne instructive — — comitative — pukiminenne third-person possessor singular plural nominative pukimensa pukimensa accusative nom. pukimensa pukimensa gen. pukimensa genitive pukimensa pukimiensa puintensa partitive puintaan puintansa pukimiaan pukimiansa inessive pukimessaan pukimessansa pukimissaan pukimissansa elative pukimestaan pukimestansa pukimistaan pukimistansa illative pukimeensa pukimiinsa adessive pukimellaan pukimellansa pukimillaan pukimillansa ablative pukimeltaan pukimeltansa pukimiltaan pukimiltansa allative pukimelleen pukimellensa pukimilleen pukimillensa essive pukimenaan pukimenansa pukiminaan pukiminansa translative pukimekseen pukimeksensa pukimikseen pukimiksensa abessive pukimettaan pukimettansa pukimittaan pukimittansa instructive — — comitative — pukimineen pukiminensa

Further reading

• “puin”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Verb

puin

1. first-person singular past indicative of pukea

Etymology 3

See the etymology of the corresponding lemma form.

Noun

puin

1. instructive plural of puu

Etymology 4

See the etymology of the corresponding lemma form.

Verb

puin

1. first-person singular present/past indicative of puida

Anagrams

• nupi

Ingrian

Puin (1).

Etymology 1

From Proto-Finnic *puinën, equivalent to puu (“wood”) +‎ -in. Cognates include Finnish puinen and Estonian puine.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈpui̯ne/, [ˈpui̯n]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈpui̯n/, [ˈpui̯n]
• Rhymes: -ui̯n
• Hyphenation: puin
• Homophone: puinna

Noun

puin

1. barrel, vat

Adjective

puin (comparative puisemp)

1. wooden

Declension

Declension of puin (type 1/kärpäin, no gradation)
	singular	plural
nominative	puin	puiset
genitive	puisen	puisiin
partitive	puista, puist	puisia
illative	puisee	puisii
inessive	puisees	puisiis
elative	puisest	puisist
allative	puiselle	puisille
adessive	puiseel	puisiil
ablative	puiselt	puisilt
translative	puiseks	puisiks
essive	puisenna, puiseen	puisinna, puisiin
exessive1)	puisent	puisint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• (wooden): puukas
• (barrel): bocka, pytty

Derived terms

• puisut

 

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Noun

puin

1. Alternative spelling of puinna

References

• V. I. Junus (1936) Iƶoran Keelen Grammatikka‎^[2], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 51
• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 435

Votic

Etymology

From Proto-Finnic *puinën.

Pronunciation

• (Luutsa, Liivtšülä) IPA^(key): /ˈpui̯n/, [ˈpui̯n]
• Rhymes: -ui̯n
• Hyphenation: puin

Adjective

puin

1. wooden

Inflection

Declension of puin (type XII/sinin, no gradation)
	singular	plural
nominative	puin	puizõd
genitive	puizõ	puisiijõ, puisii
partitive	puissõ	puisiitõ, puisii
illative	puisõ, puisõsõ	puisiisõ
inessive	puizõz	puisiiz
elative	puizõssõ	puisiissõ
allative	puizõlõ	puisiilõ
adessive	puizõllõ	puisiillõ
ablative	puizõltõ	puisiiltõ
translative	puizõssi	puisiissi
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the terminative is formed by adding the suffix -ssaa to the short illative (sg) or the genitive. ***) the comitative is formed by adding the suffix -ka to the genitive.

References

• Hallap, V., Adler, E., Grünberg, S., Leppik, M. (2012) “puin”, in Vadja keele sõnaraamat [A dictionary of the Votic language], 2nd edition, Tallinn