merennukka

Ingrian

Etymology

From meren (“of the sea”) +‎ nukka (“corner”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈmerenˌnukːɑ/, [ˈme̞re̞nˌnukː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈmerenˌnukːɑ/, [ˈme̞re̞nˌnukːɑ]
• Rhymes: -ukː, -ukːɑ
• Hyphenation: me‧ren‧nuk‧ka

Noun

merennukka

1. Synonym of merennenä

Declension

Declension of merennukka (type 3/koira, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	merennukka	merennukat
genitive	merennukan	merennukkiin
partitive	merennukkaa	merennukkia
illative	merennukkaa	merennukkii
inessive	merennukas	merennukis
elative	merennukast	merennukist
allative	merennukalle	merennukille
adessive	merennukal	merennukil
ablative	merennukalt	merennukilt
translative	merennukaks	merennukiks
essive	merennukkanna, merennukkaan	merennukkinna, merennukkiin
exessive1)	merennukkant	merennukkint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 305